Perintöoikeutta koskevat säännökset ajan tasalle

Lesken oikeutta asua puolisoiden yhteisessä kodissa olisi työryhmän näkemyksen mukaan syytä vahvistaa. Myös avopuolisolle pitäisi voida myöntää jäämistöstä avustusta harkinnan mukaan. Rintaperillisten lakiosan maltillista supistamista tulisi harkita. Testamentin tekemiseen pohditaan lisää vaihtoehtoja. Pesänselvitystä ja perinnönjakoa halutaan nopeuttaa.

Lesken asemaa parannettaisiin

Työryhmä ehdottaa, että lesken oikeutta asua puolison kuoltua yhteisessä kodissa vahvistettaisiin. Nykyisin leski saa asua kodissa ja säilyttää siellä olevan koti-irtaimiston. Perimysjärjestyksessä leski on kuitenkin vasta vainajan lasten jälkeen.

Ehdotuksen mukaan leski saisi elinaikanaan vapaasti määrätä asunnosta, esimerkiksi myydä sen (vallintaoikeus). Nykyisin leski ei voi myydä asuntoa, jos perillisetovat asiasta eri mieltä, vaikka esimerkiksi hänen terveydentilansa edellyttäisi toisenlaista asumista.

Ensiksi kuolleen puolison perillisten asema turvattaisiin sillä, että leski ei edelleenkään voisi tehdä asunnosta testamenttia. Heillä olisi siis oikeus jälkiperintöön lesken kuoltua.

Nykyisin leski ei joudu maksamaan asumisoikeudestaan perintöveroa. Uudistuksen toteuttaminen edellyttäisikin perintöveroa koskevien säännösten muuttamista, jotta veroa ei jatkossa perittäisi sekä leskeltä että lapsilta.

Jollei leskelle haluta antaa näin laajaa asumisoikeutta, työryhmä ehdottaa, että leski saisi oikeuden asunnon myymiseen tuomioistuimen luvalla, vaikka perilliset sitä vastustavatkin. Edellytyksenä olisi, että asunnon vaihtaminen on perustellusta syystä tarpeen.

Avopuolisolle voitaisiin maksaa avustusta

Työryhmä antaisi avopuolisolle ja avopuolisoon rinnastuvalle henkilölle oikeuden avustuksen saamiseen eräissä tilanteissa. Avustussäännös koskisi kaikkia virallistamattomia parisuhteita, myös samaa sukupuolta olevia pareja.

Avustuksella pehmennettäisiin taloudellista muutosta, joka kohtaa perhettä perittävän kuollessa. Harkittaessa tarvetta avustukseen otettaisiin huomioon perheessä tosiasiassa vallinnut tilanne ja avustuksen tarve. Avustusta voitaisiin antaa esimerkiksi silloin, kun osapuolilla oli yhteinen talous, suhde oli kestänyt pitkään tai siitä oli syntynyt yhteinen lapsi. Sillä turvattaisiin erityisesti asumisen jatkuvuutta ja yhteisen kodin säilymistä. Avustuksen suuruus olisi harkinnanvarainen.

Työryhmä ei ehdota, että avopuolisot perisivät toisensa. Kumppaneiden, jotka haluavat järjestää toisilleen kuoleman varalta yhtä hyvän suojan kuin aviopuoliso saa, pitää siis edelleen tehdä testamentti.

Sen sijaan perintöverotuksen uudistamista tulisi työryhmän mielestä harkita. Ihmisten yhdenvertaisuuden kannalta ei ehkä ole perusteltavissa, että avopuolisoilta peritään ankarampaa perintöveroa kuin aviopuolisoilta. Ruotsissa perintövero on sama avioliitossa ja rekisteröimättömissä suhteissa.

Avoparien määrä on jatkuvasti lisääntynyt. Kun niiden osuus kaikista perheistä oli vuonna 1970 vain vähän yli kaksi prosenttia, oli luku vuonna 2002 jo lähes 20 prosenttia. Avoliitto on vallitseva perhe-elämän muoto 20-24-vuotiaiden ikäluokassa.

Rintaperillisten lakiosaa rajoitettaisiin

Lakiosa turvaa sen, että mahdollisesta testamentista huolimatta jokainen vainajan lapsista saa perintönä vähintään puolet perintöosuudestaan. Lakiosaperillinen ei nykyisin kuitenkaan yleensä ole alaikäinen, eikä perintövarallisuudella muutenkaan ole samanlaista merkitystä toimeentulon kannalta kuin aikaisemmin.

Rintaperillisten lakiosaoikeutta olisi sen vuoksi tarpeen maltillisesti rajoittaa, katsoo työryhmä. Uudistukset lisäisivät perittävän vapautta testamentata omaisuudestaan.

Siihen, mitä keinoja lakiosan rajoittamisessa olisi käytettävä, työryhmä ei ota kantaa. Suurinta muutosta nykytilaan merkitsisi lakiosan pienentäminen. Kun lakiosa on nykyisin puolet perintöosasta, se voisi jatkossa olla esimerkiksi vain kolmasosa perilliselle muuten kuuluvasta osuudesta. Samalla olisi kuitenkin huolehdittava siitä, ettei alaikäisen perintöoikeudellinen asema heikenny nykyisestä, korostaa työryhmä.

Vähäisin muutos taas olisi se, että rajoitettaisiin perittävän eläessään antamien lahjojen huomioon ottamista lakiosaa laskettaessa.

Hallitus esitti vuonna 2000 suosiolahjasäännöksen muuttamista niin, että perittävä olisi voinut määrätä, ettei lahjoitusta oteta huomioon suosiolahjana. Eduskunta hylkäsi esityksen tältä osin. Osasyy oli, ettei asiasta ollut käyty riittävää kansalaiskeskustelua.

Noin 75 prosentissa tapauksista perintö menee rintaperillisille. Perinnön saadessaan rintaperilliset ovat yleensä noin 40-vuotiaita tai sitä vanhempia.

Testamentin tallettaminen mahdolliseksi

Testamentin tekemisen vaihtoehtoja lisättäisiin ottamalla käyttöön mahdollisuus tehdä testamentti maistraatissa. Testamentti voitaisiin vastaavasti myös peruuttaa maistraatissa julkisen notaarin edessä.

Testamentin voisi ehdotuksen mukaan myös tallettaa maistraatissa valtakunnalliseen testamenttirekisteriin. Tallettaminen olisi vapaaehtoista, ja tarkoituksena olisi varmistaa testamentin löytyminen testamentintekijän kuoltua. Tiedot olisivat salassa pidettäviä testamentin tekijän kuolemaan asti.

Noin 20 prosenttia (runsas viidennes) kaikista perittävistä tekee testamentin.

Pesänselvitys ja perinnönjako nopeammaksi

Pesänselvitystä ja perinnönjakoa halutaan nopeuttaa ja tehostaa. Tuomioistuin voisi asettaa pesänselvittäjälle ja pesänjakajalle määräajan, jonka ylittämisestä seuraisi velvollisuus tehdä pesälle selvitys tehdyistä toimista ja viivästyksen syistä.

Pesänjakajan valtuuksia päättää omaisuuden jakamisesta lisättäisiin. Pääsäännöstä, jonka mukaan kullakin kuolinpesän osakkaalla on oikeus saada osuus kaikenlaatuisesta omaisuudesta, voitaisiin nykyistä helpommin poiketa, jos niin voidaan turvata taloudellisten arvojen säilyminen.

Pesänselvittäjä ja pesänjakaja eivät enää tarvitsisi tuomioistuimen lupaa omaisuuden myymiseen, jos kaikki osakkaat eivät ole siitä yhtä mieltä. Osakas voisi kuitenkin estää myynnin panemalla asiaa koskevan hakemuksen vireille tuomioistuimessa. Uudistus jouduttaisi pesänselvityksen ja -jaon toimittamista.

Perittävän elinaikana tehtävät sopimukset

Eduskunta on edellyttänyt, että yritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdosten edistämiseksi luovutaan perintösopimusten kiellosta.

Työryhmä ei kuitenkaan nähnyt aihetta säädösmuutoksiin, sillä sen mukaan muutoksilla ei voida helpottaa omaisuuden sukupolvenvaihdosta.

Eri tahoja on kuultu

Työryhmä järjesti alkuvuodesta seminaarin, jossa asiantuntijat, tutkijat, kansalaisjärjestöjen edustajat ja poliitikot keskustelivat työryhmän esittämistä linjauksista. Työryhmän alustavista ehdotuksista on käyty kansalaiskeskustelua myös Internetissä valtionhallinnon www.otakantaa.fi -foorumilla.

Lisätietoja: työryhmän puheenjohtaja, lainsäädäntöjohtaja Tiina Astola, puh. (09) 1606 7666,
ja jäsen ja sihteeri, lainsäädäntöneuvos Markku Helin, puh. (09) 1606 7665 s-posti: [email protected]

>> Julkaisu Perintökaaren uudistaminen (OM:n työryhmämietintö 2004:6)