Rikoksen uhrin korvausoikeutta laajennettaisiin

Hallitus päätti asiaa koskevan lakiesityksen sisällöstä tänään. Tasavallan presidentin on tarkoitus antaa esitys eduskunnalle perjantaina 11. marraskuuta.

Uusi rikosvahinkolaki tulisi voimaan vuoden 2006 alusta. Esityksessä ehdotettu laajennus, jonka mukaan myös törkeiden väkivaltarikosten uhreille ryhdyttäisiin maksamaan valtion varoista korvausta kärsimyksestä, tulisi kuitenkin voimaan vasta vuoden 2008 alusta. Rikosvahinkojen korvaamisen tehostaminen ja lainsäädännön uudistaminen ovat osa pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelmaa.

Valtion varoista maksettavat korvaukset nousisivat

Uudistuksen tavoitteena on tasoittaa eroja korvaussuojassa. Valtiokonttori maksaa rikoksen uhrille hakemuksesta korvauksen valtion varoista, mutta se ei ole korvausta myöntäessään sidoksissa tuomioistuimen korvausasiassa antamaan ratkaisuun. Valtion varoista maksetut korvaukset ovatkin usein olleet pienempiä kuin tuomioistuinten tuomitsemat vahingonkorvaukset.

Lakimuutoksen ansiosta rikoksen uhri saisi nykyistä useammissa tapauksissa valtion varoista samansuuruisen korvauksen kuin tuomioistuin on velvoittanut rikoksentekijän maksamaan. Jos Valtiokonttorin myöntämä korvaus poikkeaa tuomioistuimen ratkaisusta, olisi syy poikkeamiseen vastaisuudessa erikseen perusteltava.

Yleensä rikoksen uhrille voidaan maksaa korvausta henkilövahingosta, jos kyseessä on lääketieteellisesti todettava fyysinen tai psyykkinen terveydentilan häiriö. Tällöin korvausta maksetaan muun muassa sairaanhoitokuluista, kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta ja pysyvästä haitasta. Niin sanottua kärsimyskorvausta taas maksetaan sellaisesta henkisestä kärsimyksestä, jonka ei tarvitse olla lääketieteellisesti todennettavissa, vaan rikoksen luonne itsessään riittää korvauksen perusteeksi.

Esityksen mukaan korvausta kärsimyksestä maksettaisiin nykyiseen tapaan seksuaalirikosten ja vapauteen kohdistuneiden rikosten uhreille. Vuoden 2008 alusta lähtien kärsimyskorvaukseen olisivat oikeutettuja myös törkeiden väkivaltarikosten uhrit.

Valtion varoista maksettaville korvauksille asetettaisiin kuitenkin ylärajat. Kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta voitaisiin maksaa korvausta enintään 10 000 euroa. Kärsimyskorvauksen enimmäismäärä olisi seksuaalirikoksen uhreille 8 000 euroa ja muille korvaukseen oikeutetuille, kuten ryöstön tai törkeän pahoinpitelyn uhreille 3 000 euroa. Esitetyt enimmäismäärät vastaavat tavanomaisesti maksettujen korvausten enimmäistasoa, joka on ylitetty vain joissakin yksittäistapauksissa.

Kuten tähänkin asti, korvauksen saamiseksi rikoksen uhrin on ilmoitettava rikoksesta poliisille. Jos asiaa käsitellään tuomioistuimessa, uhrin tulee vaatia siellä vahingonkorvausta rikoksentekijältä. Valtion varoista maksettavaa korvausta voi aina hakea, vaikka rikoksentekijä olisi jäänyt tuntemattomaksi. Korvausta ei myöskään tarvitse ensin yrittää periä rikoksentekijältä.

Valtiokonttori perii maksamansa korvauksen rikoksentekijältä jälkikäteen.

Korvausta voisi hakea jatkossa kolmen vuoden kuluessa lainvoimaisesta tuomiosta. Jos korvausta ei ole käsitelty tuomioistuimessa, määräaika olisi edelleen kymmenen vuotta rikoksen tekemisestä. Erityisestä syystä hakemus voitaisiin käsitellä näiden määräaikojen jälkeenkin.

Rikoksen uhrin läheisten korvaussuojaa selkeytettäisiin

Myös rikoksen uhrin läheisellä on oikeus hakea korvausta uhrin hoitamisesta aiheutuneista kuluista ja ansionmenetyksistä. Aiemmin tätä ei ole mainittu laissa, jolloin kaikki eivät ole osanneet hakea korvausta. Oikeus korvaukseen voi olla esimerkiksi lapsen vanhemmalla, joka on joutunut jäämään pois ansiotyöstä hoitaakseen rikoksen uhriksi joutunutta lastaan.

Nykyisinkin maksetaan korvausta elatuksen menetyksestä surmansa saaneen rikoksen uhrin aviopuolisolle ja lapsille. Vastaisuudessa korvausta voitaisiin maksaa myös muulle surmansa saaneen elatuksesta riippuvaiselle henkilölle, kuten avopuolisolle tai lapsipuolelle.

Uutta olisi, että surmansa saaneen läheinen voisi saada korvauksia ansionmenetyksistään sekä sairaanhoitokustannuksista ja muista kuluista, joita hänelle on koitunut kuolemantapauksen aiheuttamasta psyykkisestä järkytyksestä. Korvauksille esitetään kuitenkin enimmäismääräksi 5 000 euroa. Sen sijaan surmansa saaneen läheiselle ei enää maksettaisi valtion varoista erikseen korvausta kärsimyksestä.

Käsittelyaikoja lyhennettäisiin

Esitetyt muutokset lisäisivät valtion varoista maksettavia korvauksia yhteensä noin 2,7 miljoonalla eurolla vuodessa.

Nykyisin rikoksen uhrille korvattavan vahingon alaraja on 34 euroa. Tästä alarajasta nyt luovutaan. Sen sijaan uhrille myönnettävään korvaukseen tehtäisiin ennen maksatusta 150 euron suuruinen perusvähennys. Vähennys koskisi kaikkia korvauksen saajia. Menettely vähentäisi vähäisiä vahinkoja koskevien korvaushakemusten määrää 200-300:lla. Säästyvillä varoilla voitaisiin osaltaan rahoittaa ehdotettuja, erityisesti törkeämpien rikosten uhrien asemaa merkittävästi parantavia uudistuksia.

Korvaushakemusten käsittelyaika Valtiokonttorissa on ollut keskimäärin 7 - 8 kuukautta. Korvauskäsittelyn nopeuttamiseksi ja tehostamiseksi esitetään lisäksi rikosvahinkolautakunnan lakkauttamista.Lautakunta on tähän asti toiminut Valtiokonttorin apuna lausuntoasioissa. Hakemusten käsittelyaika lyhenisi selvästi niiden hakemusten osalta, joista on tähän asti vaadittu rikosvahinkolautakunnan lausunto.

Korvauksen hakemista toisesta EU-maasta helpotettaisiin

Samalla korvauksen hakemista ulkomailta helpotettaisiin silloin, jos Suomessa asuva henkilö on joutunut rikoksen uhriksi toisessa EU:n jäsenvaltiossa. Jatkossa rikoksen uhri voisi jättää korvaushakemuksen Valtiokonttoriin suomeksi tai ruotsiksi. Käännöskuluista, neuvonnasta ja hakemuksen lähettämisestä eteenpäin huolehtisi Valtiokonttori. Tähän asti hakemus on täytynyt jättää sen maan viranomaiselle, missä on joutunut rikoksen uhriksi. Säännöksellä pannaan täytäntöön EU:n rikosuhridirektiivi.

Lisätietoja:

lainsäädäntöneuvos Antti T. Leinonen, puh. (09) 1606 7713

sähköposti: [email protected]