Velkasovintoja syntyi noin 7 000
Velkasovinto-ohjelmassa oli vuoden 2004 päättyessä saatu aikaan yhteensä 6 350 sovintoa. Käsiteltävänä on vielä hakemuksia, joten ohjelmassa päästäneen kaikkiaan noin 7 000 sovintoon, arvioidaan ohjelman loppuraportissa.
Velkasovinto-ohjelma käynnistettiin vuoden 2002 syksyllä ja sen puitteissa tehtiin sovintoja noin kahden vuoden ajan. Ohjelman tarkoituksena oli ratkaista niiden yksityishenkilöiden velkaongelmia, joiden hoitamattomat pankkiluotot olivat peräisin 1990-luvun alun laman ajalta. Heille tehtiin räätälöityjä vapaaehtoisia maksuohjelmia velkajärjestelylain periaatteiden mukaisesti.
Vapaaehtoisten velkasovintojen edistämiseen sitoutuivat yhteisesti Suomen Pankkiyhdistys, oikeusministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, valtiovarainministeriö sekä Takuu-Säätiö. Myöhemmin ohjelmaan liittyivät myös keskeiset perintäalan toimijat, joille pankit olivat myyneet suuren osan lama-ajan saatavistaan.
Velkasovintojen avulla velkojat saavat perityksi noin yhden kymmenesosan saatavistaan. Vaikka velkasovinto-ohjelma on päättynyt, sovintoja tehdään edelleen velkojien ja velallisten kesken. Pankit ja perimistoimistot korostavat, että sovintojen tekeminen on osa niiden normaalia toimintaa.
Velkajärjestelyt lisääntyivät samanaikaisesti
Myös velkajärjestelyhakemukset tuomioistuimissa lisääntyivät velkasovinto-ohjelman aikana, kun sitä ennen niiden määrä oli laskemaan päin. Hakemusten määrää kasvatti erityisesti vuonna2003 voimaan tullut uudistus, jonka myötä velkajärjestelyn saattoi saada tuomioistuimessa aikaisempaa helpommin.
Velkajärjestelyjä aloitettiin kahden vuoden aikana yhteensä noin 7 200. Arviolta puolet hakemuksista koski velkasovinto-ohjelman piiriin kuuluneita velallisia. Velkasovintoprojektin aikana velkojaan sai järjestellyksi siten noin 10 000 lama-aikana velkaantunutta, kun velkajärjestelyt otetaan huomioon.
Velkasovinnoissa velkojat saavat perityksi noin yhden kymmenesosan saatavistaan, mikä vastaa lakisääteisten velkajärjestelyjenkin tulosta. Merkittävin ero velkasovintojen ja lakisääteisten velkajärjestelyjen välillä on ollut velkasovintojen tekeminen kertasuorituksella. Noin 30 prosenttia velkasovinnoista perustui velallisen maksamaan kertasuoritukseen, kun taas velkajärjestelyssä määrätään yleensä viiden vuoden pituinen maksuohjelma.
Kokonaan uutena menettelytapana velkasovintoprojektissa otettiin käyttöön niin sanottu kevennetty menettely, jossa tietyt kriteerit täyttävä pitkäaikaisesti maksukyvytön velallinen sai heti velat anteeksi. Kevennetty menettely koski vain pankkivelkoja. Tällaisia sopimuksia tehtiin noin 1 050.
Hanke aktivoi velallisia
Kaikki velkasovintohankkeeseen osallistuneet toimijat ovat yhtä mieltä siitä, että hankkeen merkitys on ollut huomattava. Sovintohankkeen saama julkisuus aktivoi myös muita kuin hankkeen piiriin kuuluvia etsimään ratkaisua velkaongelmiinsa. Velkaneuvonnan asiakasmäärä kasvoi noin viidenneksellä.
Sovintojen määrän perusteella ohjelman tavoite osoittautui kuitenkin liian kunnianhimoiseksi. Tavoitteena oli, että kahden vuoden aikana pystyttäisiin selvittämään kymmeniä tuhansia vakavia velkaongelmia. Monet lamavelallisista eivät kuitenkaan edes vastanneet velkojien yhteydenottokirjeisiin. Pitkäaikaisen velkakierteen vuoksi osalla velallisista ei ole voimia selvittää vanhoja velkojaan ja neuvotella sovintoratkaisusta. Kaikilla velallisilla ei myöskään ole intressiä velkojen selvittelyyn joko varattomuutensa vuoksi tai siksi, etteivät he halua kertoa velkojille taloudellista asemaansa tai sidoksiaan.
Sovintohankkeen tuloksellisuutta mitattaessa ongelmana on lisäksi se, ettei lamavelallisten lukumäärästä ole varmaa tietoa. Alkuperäinen arvio 60 -70 000 lamavelallisesta havaittiin hankkeen aikana liian korkeaksi. Pankkien tämänhetkisen käsityksen mukaan oikeampi arvio olisi ollut kolmanneksen pienempi eli noin 40 000.
Velkojen selvittely oli vaativaa
Velkasovintohanke on osoittanut ylivelkatilanteen hoitamisen ongelmallisuuden. Lamavelallisten tilanteen selvittäminen työllisti talous- ja velkaneuvontaa arvioituakin enemmän. Velalliset ovat nimittäin monivelkaisia ja velkaantumisperusteena on usein lakannut yritystoiminta, jolloin velkoihin voi liittyä mutkikkaita vastuu- ja takaussuhteita. Sekä velallis- että velkojapuolella on ehtinyt tapahtua useita muutoksia laman päättymisestä kuluneiden yli kymmenen vuoden aikana.
Hankkeen toteuttamista vaikeutti se, että kaikki velkojat eivät tehneet sovintoja samoilla ehdoilla. Yhteisistä toimintatavoista ei myöskään ollut etukäteen sovittu riittävän konkreettisesti eri velkojatahojen ja velkaneuvojien kesken.
Jotta ylivelkaantumista ja sen seurauksia voidaan ehkäistä, tarvitaan sekä ennalta estävää että korjaavaa toimintaa. Velkaongelmat tulisi tunnistaa ja ratkaista tuoreeltaan. Viranomaistoiminnan koordinointiin sekä luotonantajien ja viranomaisten yhteistoiminnan tarpeeseen onkin kiinnitetty huomiota muun muassa velkahallintaohjelmassa.
Lisätietoja:
johtaja Kaija Erjanti, Suomen Pankkiyhdistys, puh. (09) 4056 1261
suunnittelija Kaisu Paloranta, Kuluttajavirasto, puh. (09) 7726 7587
lainsäädäntöneuvos Marjut Jokela, oikeusministeriö, puh. (09) 1606 7703