Oikeusministeri Antti Häkkäsen puhe seksuaalirikoslainsäädännön uudistuksesta Amnesty Internationalin julkaisuseminaarissa 6.3.2019

Oikeusministeriö 6.3.2019 15.49
Puhe

Hyvät kuulijat,

Ministeriaikanani olen halunnut viedä eteenpäin rangaistusten kiristämistä. Erityisesti olen pitänyt tärkeänä, että oikeasuhtaisten rangaistusten arvioinnissa otetaan huomioon nykyistä vahvemmin uhrin näkökulma. Olen vienyt eduskuntaan viisi rangaistusten kiristämiseen tähtäävää hallituksen esitystä, joista viimeisen käsittely eduskunnassa on tällä hetkellä loppusuoralla.

Yksi näistä esityksistä koskee seksuaalirikosten rangaistuksia. Seksuaalinen itsemääräämisoikeus on yksi keskeisimpiä jokaiselle ihmiselle kuuluvia oikeuksia. Kenenkään ei tule joutua pelkäämään fyysisen koskemattomuutensa puolesta. Jokainen teko, jolla loukataan seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on liikaa. Nämä teot ovat äärimmäisen vakavia loukkauksia ja niihin syyllistyneet tulee saada vastuuseen teoistaan.

Seksuaalista itsemääräämisoikeutta suojataan useilla eri tavoilla. Lainsäätäjä voi suojata tätä erityisesti rikosoikeudellisella sääntelyllä ja seksuaalirikoslainsäädäntö on yksi rikoslainsäädännön keskeisiä osa-alueita. Rikossääntelyn lisäksi seksuaalisen itsemääräämisoikeuden vahvistamista voidaan edistää muun muassa tiedottamisella ja koulutuksella. Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden rajat ovat vuosien saatossa muuttuneet ihmisoikeusnäkökulman saadessa yhä vahvemman aseman lainsäädännössä. Jokaisen oma henkilökohtainen itsemääräämisoikeus on saanut aiempaa vahvemman roolin lainsäädännössä. Itsemääräämisoikeuden vahvistamista tulee kuitenkin edelleen jatkaa.

Hyvät kuulijat,

Nykyinen seksuaalirikokset käsittävä rikoslain säännöstö on useiden osauudistusten tulos, ja säännökset tai niiden perustelut ovat osin vanhentuneet. Lisäksi esimerkiksi nuoriin lapsiin kohdistuvien sukupuoliyhteyksien sääntelykehikko on melko monimutkainen. Muutospaineet on tunnistettu ja nykyisen hallituksen ohjelmaan jo aikanaan kirjattiin tarkistettavaksi lapsiin kohdistuvien törkeimpien seksuaalirikosten rangaistusasteikkoja.

Vein eduskunnan käsiteltäväksi esityksen, jossa rikoslakiin lisättäisiin uusi rikosnimike, törkeä lapsenraiskaus. Samalla lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistus korotetaan neljästä vuodesta kuuteen vuoteen vankeutta. Lisäksi ankaroitetaan vähimmäisrangaistusta törkeästä, raiskauksen sisältävästä, lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Tämä ei kuitenkaan mielestäni ollut riittävä muutos seksuaalirikoslainsäädäntöön. Viime kesänä toimeksiannostani järjestettiin raiskauslainsäädäntöä pohtinut asiantuntijafoorumi.

Asiantuntijafoorumin pohjalta tehtiin viime syksyn ajan oikeusministeriössä virkamiesarviointia. Tammikuussa päätin, että oikeusministeriössä aloitetaan raiskauslainsäädännön kokonaisuudistus. Tulen asettamaan työryhmän, jonka tehtävänä on valmistella esitys raiskauslainsäädännön kokonaisuudistukseksi.

Raiskausrikoksia koskeva sääntely kattaa nykyiselläänkin Suomen kansainväliset ihmisoikeussopimuksista nousevat velvoitteet ja mahdollistaa myös uhrin tahdon vastaisesti tai ilman tämän suostumusta tehdyn yhdynnän tuomitsemisen raiskauksena. Kuten Amnestyn raportissakin mainitaan, ei sääntelyn soveltaminen ja tulkitseminen ei ole ollut aivan yhtenäistä. Nykyistä sääntelyä tulee selkeyttää ja perusteluita ajankohtaistaa muun muassa siten, että suostumuksen asema sääntelyssä vahvistuisi. Asetettava työryhmä arvioi koko raiskauslainsäädäntöä ja perusteluita kokonaisvaltaisesti. Työryhmän tehtävänä on valmistella lainsäädäntö, missä vähintään uhrin ilmaiseman tahdon vastainen sukupuoliyhteys olisi selkeästi säädetty rangaistavaksi. Samalla tulee arvioida, voidaanko suostumuksen asemaa vahvistaa myös muilla keinoin, esimerkiksi lisäämällä suostumuksen puute raiskauksen tunnusmerkistöön. Kysymys puhtaasta suostumusperusteisesta rikostunnusmerkistöstä on kuitenkin sekä lainsäädäntöteknisesti että vaikutuksiltaan niin monimutkainen kysymys, että sen arviointi vaatii huolellista valmistelua.

Samalla tulee arvioida kattavasti koko raiskauslainsäädäntöä niin, että säännökset muodostavat yhtenäisen ja oikeudenmukaisen kokonaisuuden. Tämän vuoksi työ on tärkeää tehdä perusteellista arviointia tekevässä työryhmässä, joka voi arvioida riittävän perusteellisesti lainsäädännön nykytilaa ja uudistamistarpeita, sekä punnita huolellisesti kaikkia erilaisia vaihtoehtoja.

Työryhmän tehtävänä on lisäksi tehdä tarvittavia muutosehdotuksia uhrin avutonta tilaa koskeviin säännöksiin. Lisäksi työryhmän tulee valmistella muutokset, joilla sukupuoliyhteys nuoren lapsen kanssa rangaistaan raiskauksena eikä törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä, kuten nykyisin.

Tämän uudistuksen tarkoituksena on arvioida rikoslain raiskaussäännöksiä kokonaisuudessaan. Tämä tarkastelu on siis laajempi, kuin esimerkiksi suostumus-kansalaisaloitteessa. Säännökset kirjoitetaan uudestaan ja lisäksi kirjoitetaan myös kattavat ja ajantasaiset perustelut. Työllä vahvistetaan edelleen kansainvälisten ihmisoikeussopimusten velvoitteiden ja ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa. Se myös vahvistaa seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojelua.

Yksi keskeinen näkökulma uudistuksessa on myös seksuaalirikosten rangaistustason arvioiminen. Hallitus on linjannut, että ainakin lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten vähimmäisrangaistusten korottamista tulee uudistuksen osana jatkaa. Pidän tärkeänä, että työryhmän työssä arvioidaan myös laajemmin seksuaalirikosten rangaistusten oikeita tasoja. Pidän perusteltuna arvioida kaikkien seksuaalirikosten vähimmäis- ja enimmäisrangaistuksia.

Valmistelussa on noudatettava hyviä lainvalmistelutapoja ja huomioitava rikosoikeudelliset periaatteet.  Rikoslainsäädännön valmistelussa tulee varmistaa, että säännökset on kirjoitettu riittävän huolellisesti ja tarkasti. Lainsäädännön tulee olla kirjoitettu niin, että rikosvastuun toteutuminen varmistetaan mahdollisimman tehokkaasti. Tämä vaatii aikaa ja siksi prosessi tulee vaatimaan riittävän perusteellisen työn edellyttämän ajan.

Hyvät kuulijat,

Annestyn raportissa ehdotetaan seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan säännöksen kumoamista. Seksuaalirikosten vakavuudessa on eroja, joiden tulee jatkossakin näkyä rikoslaissa. On myös hyvä huomata, että seksuaalinen hyväksikäyttö täydentää raiskausta koskevaa sääntelyä. Se lisää tuomittavaksi myös teot, joihin on ollut uhrin suostumus tai jotka eivät muutoin täytä raiskauksen tunnusmerkistöä, mutta joiden osalta voidaan katsoa, että henkilö on taivuteltu tekoon. Seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön täyttyminen ei estä raiskauksen tunnusmerkistön soveltamista jo nyt, mikäli myös raiskauksen tunnusmerkistö täyttyy.

Hyvä yleisö,

Mielestäni on tärkeää, että rangaistusten lisäksi myös ennaltaehkäisyyn panostetaan lisäämällä seksuaalineuvontaa, -terapiaa, ja –kasvatusta sekä yhteiskunnan eri tahoilla että myös rikosseuraamuslaitoksen sisällä. Esimerkkejä ennaltaehkäisevästä toiminnasta on ns. ’uusi suunta’ –ohjelma, johon voidaan ohjata esimerkiksi henkilöitä, jotka pelkäävät syyllistyvänsä seksuaalirikoksiin. Lisäksi esimerkiksi vain pieni osa poliisin tietoon tulleista raiskausrikoksista johtaa tuomioon. Tehokkaan ja oikeudenmukaisen oikeusprosessin varmistamiseksi sekä uhrin aseman tukemiseksi tulee varmistaa, että esitutkinta toimitetaan tehokkaalla tavalla ja joutuisasti. Tämä merkitsee riittävien resurssien osoittamista esitutkintaan.

Seksuaalirikosten uhrien kannalta myös erilaisten neuvonta- ja tukipalveluiden saaminen on tärkeää. Rikoksen uhrien asemaa on pyritty kuluvalla vaalikaudella parantamaan erilaisilla keinoilla. Esimerkiksi olemme vahvistaneet uhrin asemaa rikosprosessissa ja vakavien seksuaalirikosten uhreilla on oikeus halutessaan saada ilmoitus rikokseen syyllistyneen vankilasta vapauttamisesta. Tuntuvammat rangaistukset ovat myös osa uhrin näkökulman parempaa huomioimista.

Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden edistäminen ja perusoikeuksien turvaaminen vaativat pitkäjänteistä työtä, sekä huolellista valmistelua. Luotan siihen, että huolellisella lainvalmistelulla tämänhetkistä seksuaalirikossääntelyä saadaan muokattua ja päivitettyä turvaamaan nämä oikeudet yhä paremmin. Tänään julkaistu tutkimus osoittaa vakavan huolen, johon lainsäätäjän on vastattava. Tämä työ on käynnissä ja tulee viedä eteenpäin mahdollisimman nopeasti ensi vaalikauden aikana.

Hyvät kuulijat,

Oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen on meistä jokaisen perusoikeus. Henkilökohtainen koskemattomuus on järjestäytyneen yhteiskunnan perusasia, jonka rikkomisen tulee olla riittävän vahvasti sanktioitu. On perusturvallisuuden takaamisen kannalta välttämätöntä, että fyysiseen koskemattomuuteen ja seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen tapahtuneet loukkaukset saadaan viranomaisten tietoon. Vain näin saamme nämä teot rikosprosessiin ja syylliset vastuuseen teoistaan. Rangaistussäädöksien tulee olla ajantasaisia, jotta syylliset saadaan teoistaan vastuuseen mahdollisimman tehokkaasti. Meidän poliittisten päättäjien tehtävänä on turvata, että oikeus turvalliseen elinympäristöön toteutuu mahdollisimman hyvin.