Tutkimus: Vihapuheesta on tullut kiinteä osa verkon toimintakulttuuria ja sen kitkeminen kokonaisuudessaan on vaikeaa
Suurin osa vihapuheesta tapahtuu nykyään verkossa. Vihapuheen ja verkkovihan lisääntyminen liittyy digitalisoitumiseen ja yhteiskunnallisen keskustelun polarisoitumiseen. Verkkoviha-tutkimushankkeen tavoitteena oli tuottaa tietoa vihapuheen tuottajista ja levittäjistä sekä heidän verkostoistaan ja toimintatavoistaan ja lisätä ymmärrystä heidän toimintansa motiiveista.
Hankkeessa tutkittiin sosiaalisen median vihapuhetta ja sen tuottajia ja levittäjiä määrällisesti ja laadullisesti. Toimintatapoja ja motiiveja selviteltiin kvalitatiivisesti muun muassa teemahaastattelujen ja verkkokyselyn avulla. Lisäksi tuotettiin tietoa rangaistavan vihapuheen tekijöistä ja heidän verkostoistaan.
Ideologisen vihapuheen levittäjien tavoitteena rapauttaa luottamusta yhteiskuntaan ja demokratiaan
Pieni mutta vaikutusvaltainen ryhmä ovat ideologisen vihapuheen levittäjät. Heidän pyrkimyksenään on rapauttaa luottamusta yhteiskuntaan ja demokratiaan. Ideologisesti motivoitunutta vihapuhetta voi olla vaikea tunnistaa. Näin on etenkin silloin, kun se jalkautuu omilta alustoiltaan muualle verkkoon.
Ideologisesti motivoitunut vihapuhe hyödyntää usein melko yksinkertaista tunteisiin vetoavaa viestintää, jota ei välttämättä erota muusta, banaalimmasta ja arkisemmasta vihapuheesta. Lisäksi ideologisesti motivoitunutta vihapuhetta tuotetaan hyödyntämällä jo olemassa olevia yhteiskunnallisia jännitteitä ja ennakkoluuloja, mikä saa sen näyttämään jollain tapaa luonnolliselta.
On tärkeää opetella erottamaan toisistaan esimerkiksi arkisempi, reaktiivinen rasistinen verkkovihapuhe ja tavoitehakuinen, systemaattinen vihaviestintä, jolla pyritään tekemään kauaskantoisempaa mielipidevaikuttamista.
Verkkovihan passiivisilla levittäjillä on suuri merkitys
Tutkimuksen mukaan vihapuhetta tuotetaan sekä organisoidusti että spontaanisti. Organisoituja tuottajia on verrattain vähän, mutta heillä on paljon vaikutusvaltaa, sillä heidän innokas yleisönsä kierrättää viestejä moninkertaistaen niiden näkyvyyden. Verkkovihan passiivisten levittäjien ja siihen eri tavoin – tykkäämällä, linkittämällä, provosoitumalla – reagoivan yleisön merkitys on suuri.
Vihapuhetta tuotetaan ja levitetään, koska niin on mahdollista tehdä ilman merkittäviä seurauksia. Anonyymiudella on merkittävä rooli vihapuheessa ja verkkovihassa koska se mahdollistaa emotionaalisen etäisyyden ottamisen kohteeseen. Anonymiteetin suoja voi toisaalta myös rohkaista vihapuheen vastustamiseen. Osa toimijoista tuottaa verkkovihaa tietoisesti omalla nimellään. Heidän maineensa ja näkyvyytensä perustuvat verkkovihan levittämiseen.
Tutkimusryhmältä yhdeksäntoista ehdotusta toimenpiteiksi
Vihapuheesta on tullut kiinteä osa verkon toimintakulttuuria ja sen kitkeminen kokonaisuudessaan on vaikeaa. Tutkimusryhmä ehdottaa kuitenkin yhdeksäätoista toimenpidettä, jotka jakautuvat seuraaviin kategorioihin:
- tutkimustiedon tuottaminen
- tukimuodot verkkovihan tuottajille ja levittäjille
- tietämyksen lisääminen verkkovihan leviämisen käytännöistä
- verkkokeskustelujen seuranta ja verkkovihan ennaltaehkäisy
- sosiaalisen median alustojen vastuunkanto
- lisäresurssit ja -teknologia poliisin verkkovihan vastaiseen toimintaan
- vuoropuhelun edistäminen yhteiskunnassa sekä verkkovihan tuottajien ja levittäjien kanssa.
Toimenpide-ehdotuksissa ja suosituksissa keskitytään erityisesti eri tyyppisiin verkkovihan tuottajiin ja levittäjiin sekä verkkovihan ennalta ehkäisyyn ja sen vähentämiseen.
Sisäministeriö ja muut toimijat ottavat tutkimustulokset sekä toimenpide-ehdotukset huomioon, kun vihatekojen vastaisia toimia, kuten esimerkiksi koulutuksia, suunnitellaan ja toteutetaan.
Vihapuhe herättää tunteita ja jakaa mielipiteitä
Vihapuhetta ovat suvaitsemattomat, halventavat tai loukkaavat ilmaisut, jotka perustuvat esimerkiksi yksilön tai ryhmän etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen taikka sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen. Vihapuhe loukkaa kohteen ihmisarvoa ja lietsoo syrjivään toimintaan. Se haittaa sananvapauden toteutumista ja uhkaa rakentavaa yhteiskunnallista keskustelua ja jopa demokratiaa.
Vihapuhe on aihe, joka herättää tunteita ja jakaa mielipiteitä. Suhtautuminen vihapuheeseen on hyvin polarisoitunut: osa kaipaa tiukempia toimia vihapuheen hillitsemiseksi, kun taas toiset pelkäävät vihapuheen vastaisten toimien väistämättä kaventavan sananvapautta ja tarkoittavan jopa sensuuria.
Tutkimus toteutettiin Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin tutkimuskeskuksen, Tampereen yliopiston mediatutkimuksen ja Poliisiammattikorkeakoulun tutkijoiden yhteistyönä. Tutkimuksen suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi työryhmä yhdessä. Tutkimuksen ohjausryhmään kuuluivat edustajat sisäministeriöstä, oikeusministeriöstä ja opetus- ja kulttuuriministeriöstä.
”Verkkoviha: Vihapuheen tuottajien ja levittäjien verkostot, toimintamuodot ja motiivit" -julkaisu toteutettiin osana valtioneuvoston vuoden 2021 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.
Lisätietoja: dosentti Tuija Saresma, Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin tutkimuskeskus, p. 040 8053 841, [email protected] ja johtava asiantuntija Hanna Nykänen, sisäministeriö, p. 0295 488 534, [email protected]
Valtioneuvoston yhteisellä selvitys- ja tutkimustoiminnalla (VN TEAS) tuotetaan tietoa päätöksenteon, tiedolla johtamisen ja toiminnan tueksi. Sen toimintaa ohjaa valtioneuvoston vuosittain vahvistama selvitys- ja tutkimussuunnitelma. Selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjassa julkaistujen raporttien sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä sisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä. Lisätietoja: https://tietokayttoon.fi.
Podcast: Nakertaako vihapuhe demokratiaa?