Anonyymi todistelu ja peitepoliisin osallistuminen rikollisryhmän toimintaan mahdolliseksi
Peitetoimintaa suorittavalle poliisille voitaisiin joissakin tapauksissa antaa lupa osallistua järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan ja poikkeuksellisesti myös rikoksen tekemiseen, ehdottaa oikeusministeriön ja sisäasiainministeriön yhteinen työryhmä. Se ehdottaa myös, että anonyyminä eli nimettömänä todistaminen oikeudenkäynnissä voitaisiin sallia poikkeuksellisen vakavien rikosten yhteydessä.
Peitetoimintatyöryhmä luovutti mietintönsä tänään oikeusministeri Johannes Koskiselle ja sisäasiainministeri Kari Rajamäelle.
Peitetoiminnalla tarkoitetaan poliisin soluttautumista esimerkiksi rikollisryhmään tietojen hankkimiseksi rikosten estämistä, paljastamista tai selvittämistä varten. Poliisi voi tällöin toimia peiteammatissa tai valehenkilöllisyyden turvin. Peitepoliisi ei nykyisin saa osallistua rikollisryhmän toimintaan. Tämä rajoitus haittaa käytännössä poliisin soluttautumista rikollisten keskuuteen ja vakavien rikosten estämistä tai selvittämistä.
Rikokseen voisi saada luvan poikkeustapauksissa
Työryhmä ehdottaa, että tuomioistuin voisi antaa peitetoimintaan osallistuvalle poliisille luvan osallistua rikollisryhmän toimintaan. Edellytyksenä olisi, että peitetoiminnan kohteena on rikos, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kymmenen vuotta vankeutta. Tällaisia ovat muun muassa törkeät huumausainerikokset. Lisäksi edellytettäisiin, että ryhmän toimintaan osallistumisella voitaisiin arvioida olevan erityisen tärkeä merkitys rikoksen estämiselle, paljastamiselle tai selvittämiselle.
Keino olisi poikkeuksellinen ja sitä tarvittaisiin ennen kaikkea järjestäytyneen vakavan huumerikollisuuden vastustamiseen. Peitepoliisin oikeus osallistua rikollisryhmän toimintaan mahdollistaisi tiedon hankkimisen rikollisorganisaation rakenteesta ja henkilöistä, jotka eivät varsinaisesti osallistu rikosten tekemiseen, vaan rahoittavat ja johtavat toimintaa.
Peitetoimintaan osallistuva poliisi voisi myös saada luvan osallistua peitetoiminnan kohteena olevaan rikokseen, jos rikos on tekeillä tai on perusteltua syytä olettaa, että se tehtäisiin ilman poliisin myötävaikutustakin. Osallistuminen saisi kuitenkin olla vain esimerkiksi vaikuttamista rikoksen tekemisen aikaan tai paikkaan. Poliisin osuus rikoksen suorittamisessa ei saisi olla ratkaiseva.
Yllättäen syntyvissä tilanteessa voisi peitetoimintaan osallistuva poliisi osallistua myös sellaiseen rikokseen, joka tehdään peitetoiminnan varsinaisena kohteena olevan rikoksen yhteydessä. Edellytyksenä olisi, että osallistuminen on välttämätöntä peitetoiminnan paljastumisen estämiseksi ja poliisimiehen henkeen tai terveyteen välittömästi kohdistuvan vakavan uhan torjumiseksi. Lisäksi peitepoliisi voisi uskottavuutensa säilyttämiseksi joutua syyllistymään esimerkiksi liikenne- tai muihin vastaaviin rikkomuksiin, joista yleensä on odotettavissa vain sakkorangaistus.
Poliisi ei saisi osallistua henkeen tai terveyteen taikka henkilökohtaiseen vapauteen kohdistuvaan rikokseen eikä toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaavaan rikokseen.
Tuomioistuin voisi myöntää luvan järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumiseen enintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan. Lupahakemukseen olisi liitettävä yksityiskohtainen suunnitelma peitetoiminnasta.
Kolmiportainen raportointijärjestelmä
Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisesta olisi raportoitava kolmiportaisesti. Poliisimiehen olisi raportoitava toimistaan poliisiyksikön, käytännössä keskusrikospoliisin, päällikölle. Tämän olisi annettava toiminnasta vuosittain selvitys sisäasiainministeriölle ja ministeriön olisi annettava joka vuosi kertomus eduskunnan oikeusasiamiehelle.
Rikoksesta epäillyllä olisi oikeus jälkikäteen saada tieto siitä, että peitepoliisi on osallistunut oikeudenkäynnin kohteena olevan rikoksen tekemiseen. Tuomioistuin voisi kuitenkin päättää, ettei tietoa tarvitse antaa, jos peitepoliisi tai hänen läheisensä joutuisivat sen vuoksi vakavaan vaaraan.
Valtio olisi velvollinen korvaamaan vahingon, jonka peitepoliisi on aiheuttanut sivulliselle osallistuessaan järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan. Sisäasiainministeriön poliisiosaston asiana olisi ilmoittaa vahinkoa kärsineelle poliisin osuudesta vahinkoon.
Anonyymi todistelu mahdolliseksi vakavissa rikoksissa
Työryhmä ehdottaa myös anonyymin todistelun sallimista. Todistajaa voitaisiin oikeudenkäynnissä kuulla siten, ettei hänen henkilöllisyytensä paljastu. Tämä olisi mahdollista, jos todistajan henkeen tai terveyteen kohdistuu vakava uhka. Anonyymi todistelu tulisi kyseeseen vain silloin, kun syyte koskee rikosta, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kymmenen vuotta vankeutta. Käytännössä anonymiteettiin voitaisiin turvautua vakavaa järjestäytynyttä rikollisuutta koskevissa asioissa.
Anonyymin todistelun tarkoituksena on varmistaa se, että kaikki oikeudenkäynnissä tarvittava näyttö on saatavilla. Asian selvittämistä edistäisi, kun kuultavat eivät pelon vuoksi kieltäytyisi todistamasta.
Anonyymiä todistelua koskevia säännöksiä sovellettaisiin sekä poliisimiehiin että muihin todistajina kuultaviin. Anonyymin todistajan henkilöllisyyteen liittyviä seikkoja voitaisiin jättää kirjaamatta jo rikoksen esitutkinnan aikana, jos häntä on tarkoitus kuulla anonyymisti.
Tuomioistuin päättäisi anonyymin todistelun sallimisesta erillisessä menettelyssä, jossa tuomarina olisi eri henkilö kuin itse rikosasian käsittelyssä. Näin rikosasiaa käsittelevä tuomari ei tietäisi todistajan henkilöllisyydestä sen enempää kuin asianosaisetkaan. Tuomarin ratkaisu ei nimittäin saa perustua aineistolle, joka ei ole asianosaisten tiedossa.
Julkinen asiamies valvoisi rikoksesta epäillyn oikeusturvaa, kun anonyymin todistelun käyttämisestä päätetään. Julkinen asiamies voisi valittaa ratkaisusta, jolla anonymiteetti on myönnetty.
Anonyymin todistelun sallimista koskeva päätös olisi salainen 40 vuotta päätöksen antamisesta.
Anonymiteetissa eriasteisia vaihtoehtoja
Anonyymissa todistelussa voisi olla eriasteisia vaihtoehtoja. Yksinkertaisimmillaan salattaisiin todistajan nimi ja yhteystiedot, mutta häntä kuultaisiin oikeudenkäynnissä normaalisti. Tarvittaessa todistajaa voitaisiin kuulla pelkän ääniyhteyden välityksellä. Kaikkein vakavimmissa tapauksissa anonyymiä todistajaa kuultaisiin ääniyhteyden välityksellä niin, että hänen äänensä muutettaisiin.
Yleisön läsnäoloa ei olisi aina välttämätöntä rajoittaa, vaikka oikeudenkäynnissä kuultaisiin anonyymiä todistajaa. Oikeudenkäynnin julkisuus voitaisiin turvata siten, että yleisö saisi kuulla vain todistajan äänen.
Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön perustuen työryhmä ehdottaa anonyymin todistelun näyttöarvon rajoittamista niin, että langettava tuomio ei saisi perustua ainoastaan tai pääasiallisesti anonyymiin todisteluun.
Eriävät mielipiteet
Peitetoimintatyöryhmän mietintöön liittyy kolme eriävää mielipidettä. Niistä ensimmäisen mukaan anonyymin todistelun näyttöarvoa ei pitäisi rajoittaa. Toisessa eriävässä mielipiteessä esitetään muun muassa, että rikollisryhmän toimintaan osallistuminen ja anonyymi todistelu tulisi sallia ehdotettua lievemmin perustein. Lisäksi vastustetaan valtion korvausvelvollisuutta peitepoliisin tekemästä rikoksesta. Kolmannessa eriävässä mielipiteessä ei ylipäänsä kannateta työryhmän ehdotuksia.
Peitetoimintatyöryhmän ehdotukset liittyvät poliisilain tarkistamista koskevaan hallituksen esitykseen, joka on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä. Kyseinen lakiesitys sisältää muun muassa poliisin tiedonhankinnan tehostamiseen liittyviä ehdotuksia.
Lisätietoja:
lainsäädäntöjohtaja Jan Törnqvist (OM), puh. (09) 1606 7700
poliisijohtaja Jorma Toivanen (SM), puh. (09) 1604 2817
lainsäädäntöneuvos Kimmo Hakonen (SM), puh. (09) 1604 2875
ylitarkastaja Keijo Suuripää (SM), puh. (09) 1604 3872