Ulkomaalaisrikkomusten tutkinnan tehostamista koskevien lainsäädännön kehittämistarpeiden ja -mahdollisuuksien arviointi

OM002:00/2017 Säädösvalmistelu

Hankkeessa selvitetään, onko pakkokeinojen käyttöä ohjaavan suhteellisuusperiaatteen asettamissa rajoissa mahdollista säätää ulkomaalaisrikkomuksen selvittämisessä käytettäväksi sellaisia pakkokeinoja, jotka eivät nykyään ole käytettävissä. Lakivaliokunnan vakiintuneen kannan mukaan teon rangaistavuus määräytyy sen moitittavuuden mukaan ja rikokseen liittyvien tutkintakeinojen tarve on arvioitava erikseen. Huomioon on otettava myös perustuslakivaliokunnan pakkokeinojen käyttöä koskevat kannanotot (erityisesti PeVL 66/2010 vp). Rangaistusasteikkoja ei siten muuteta uusien tutkintakeinojen käyttöön ottamiseksi. Samalla voidaan kuitenkin selvittää, vastaako ulkomaalaisrikkomuksesta ainoaksi rangaistukseksi säädetty sakko rikkomusten vakavuutta kaikissa tapauksissa ja onko asteikkoa tässä valossa syytä muuttaa. Arviossa tulee ottaa huomioon myös mahdollisten lainsäädäntömuutosten vaikutukset mukaan lukien kustannusvaikutukset.

Hankkeen eteneminen

Hankkeen perustiedot Päättynyt

Hankenumero OM002:00/2017

Asianumerot OM 23/41/2016, VN/2180/2018

Asettaja oikeusministeriö

Toimikausi/aikataulu 19.12.2016 –

Asettamispäivä 19.12.2016

Lainvalmistelu

Hallituksen esitys-

Hyväksytty säädös-

Yhteyshenkilö
Janne Kanerva, lainsäädäntöneuvos
[email protected]

Tavoitteet ja tuotokset

Tehtävänä on laatia arviomuistio ja lainsäädännön muutostarpeiden ilmetessä valmistella hallituksen esityksen luonnos ulkomaalaisrikkomuksen tutkintakeinoja ja/tai rangaistusasteikkoa koskeviksi lainsäädäntömuutoksiksi.

Tiivistelmä

Hankkeessa selvitetään, onko pakkokeinojen käyttöä ohjaavan suhteellisuusperiaatteen asettamissa rajoissa mahdollista säätää ulkomaalaisrikkomuksen selvittämisessä käytettäväksi sellaisia pakkokeinoja, jotka eivät nykyään ole käytettävissä. Lakivaliokunnan vakiintuneen kannan mukaan teon rangaistavuus määräytyy sen moitittavuuden mukaan ja rikokseen liittyvien tutkintakeinojen tarve on arvioitava erikseen. Huomioon on otettava myös perustuslakivaliokunnan pakkokeinojen käyttöä koskevat kannanotot (erityisesti PeVL 66/2010 vp). Rangaistusasteikkoja ei siten muuteta uusien tutkintakeinojen käyttöön ottamiseksi. Samalla voidaan kuitenkin selvittää, vastaako ulkomaalaisrikkomuksesta ainoaksi rangaistukseksi säädetty sakko rikkomusten vakavuutta kaikissa tapauksissa ja onko asteikkoa tässä valossa syytä muuttaa. Arviossa tulee ottaa huomioon myös mahdollisten lainsäädäntömuutosten vaikutukset mukaan lukien kustannusvaikutukset.

Lähtökohdat

Ulkomaalaislain 185 §:n 1 momentin 13 kohdassa säädetään rangaistavaksi ulkomaalaisrikkomuksena esimerkiksi se, että ulkomaalainen tahallaan oleskelee maassa ilman matkustusasiakirjaa, viisumia tai oleskelulupaa, tahallaan oikeudetta tekee ansiotyötä tai tahallaan jättää noudattamatta kutsun saapua antamaan tietoja oleskelustaan. Lisäksi pykälän 2 momentin perusteella ulkomaalaisrikkomukseksi katsotaan tietyt tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta tehdyt ajoneuvon kuljettajan ja liikenteenharjoittajan ilmoitus- ja valvontavelvollisuuden, takaisinkuljetusvelvollisuuden ja rajat ylittävässä kulkuneuvossa olevia henkilöitä koskevan tietojenantovelvollisuuden laiminlyömiset. Ulkomaalaisrikkomuksesta ainoaksi rangaistukseksi säädetty sakko tarkoittaa sitä, että rikkomuksen selvittämisessä voidaan rajoitetusti käyttää pakkokeinolaissa säädettyjä pakkokeinoja. Arviointi toteutetaan oikeusministeriössä toimenpidesuunnitelman aikataulutuksen mukaisesti huhtikuun 2017 loppuun mennessä. Ulkomaalaislain 185 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetään ulkomaalaisrikkomuksena rangaistavaksi maahantulokiellon rikkominen, jota koskeva lainsäädäntöhanke on erikseen käynnissä (OM 17/41/2016).