Rikoksen uhrin korvausoikeutta halutaan parantaa

Uutta on, että törkeiden väkivaltarikosten uhrit voisivat hakea korvausta henkilövahingon lisäksi myös kärsimyksestä.

Rikosvahinkojen korvaamisen tehostaminen ja lainsäädännön uudistaminen on osa pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelmaa. Työryhmän ehdottaman uuden rikosvahinkolain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2006 alussa.

Valtion varoista maksettavat korvaukset nousisivat

Uudistuksen tavoitteena on tasoittaa eroja korvaussuojassa. Valtiokonttori voi maksaa rikoksen uhrille korvauksen valtion varoista, jos uhri ei ole saanut korvausta rikoksentekijältä. Valtiokonttori ei korvausta myöntäessään ole kuitenkaan sidoksissa tuomioistuimen korvausasiassa antamaan ratkaisuun. Valtion varoista maksetut korvaukset ovatkin usein olleet alhaisempia kuin tuomioistuinten tuomitsemat vahingonkorvaukset.

Käytännössä työryhmän ehdotus merkitsisi sitä, että rikoksen uhri saisi nykyistä useammissa tapauksissa valtion varoista samansuuruisen korvauksen kuin tuomioistuin on velvoittanut rikoksentekijän maksamaan.Jos Valtiokonttorin myöntämä korvaus poikkeaa tuomioistuimen ratkaisusta, olisi syy poikkeamiseen vastaisuudessa erikseen perusteltava.

Rikoksen uhrille voidaan maksaa korvausta henkilövahingosta, jolla tarkoitetaan lääketieteellisesti todettavaa fyysisen tai psyykkisen terveydentilan häiriötä. Tällöin korvausta maksetaan muun muassa sairaanhoitokuluista, kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta ja pysyvästä haitasta. Seksuaalirikosten ja vapauteen kohdistuneiden rikosten uhreille maksetaan korvausta myös kärsimyksestä, kuten jatkossa myös törkeiden väkivaltarikosten uhreille. Kärsimyksellä tarkoitetaan henkistä kärsimyksen tunnetta, jonka ei tarvitse olla lääketieteellisesti todennettavissa, vaan teon luonne itsessään riittää korvauksen perusteeksi.

Valtion varoista maksettaville korvauksille asetettaisiin kuitenkin ylärajat. Kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta voitaisiin maksaa korvausta enintään 10 000 euroa. Myös kärsimyskorvaukselle säädettäisiin enimmäismäärä, joka olisi seksuaalirikoksen uhreille 8 000 euroa ja vapauteen kohdistuvien rikosten ja väkivaltarikosten uhreille 3 000 euroa. Ehdotetut enimmäismäärät vastaavat tähän saakka tavanomaisesti maksettujen korvausten enimmäistasoa, joka on ylitetty vain joissakin yksittäistapauksissa.

Korvauksen saamiseksi rikoksen uhrin on ilmoitettava rikoksesta poliisille. Jos asiaa käsitellään tuomioistuimessa, uhrin tulee vaatia siellä vahingonkorvausta rikoksentekijältä. Valtion varoista maksettavaa korvausta voi hakea, vaikka rikoksentekijä olisi jäänyt tuntemattomaksi. Korvausta ei myöskään tarvitse ensin yrittää periä rikoksentekijältä.

Korvausta voisi hakea jatkossa kolmen vuoden kuluessa lainvoimaisesta tuomiosta. Jos korvausta ei ole käsitelty tuomioistuimessa, määräaika olisi kymmenen vuotta rikoksen tekemisestä. Erityisestä syystä hakemus voitaisiin käsitellä näiden määräaikojen jälkeenkin.

Rikoksen uhrin läheisten korvaussuojaa selkeytettäisiin

Rikoksen uhrin läheisille voitaisiinehdotuksen mukaan myöntää korvausta uhrin hoitamisesta aiheutuneista kuluista ja ansionmenetyksistä. Esimerkiksi lapsen vanhemmalla olisi oikeus saada korvausta, jos hän on joutunut jäämään pois ansiotyöstä lapsensa jouduttua rikoksen uhriksi. Koska oikeus tällaiseen korvaukseen ei nykyisin ilmene laista, kaikki vanhemmat eivät ole osanneet hakea sitä.

Jo nykyisin maksetaan korvausta elatuksen menetyksestä surmansa saaneen uhrin aviopuolisolle ja lapsille. Työryhmä ehdottaa, että korvausta voitaisiin vastaisuudessa maksaa myös muulle surmansa saaneen elatuksesta riippuvaiselle henkilölle, kuten avopuolisolle tai lapsipuolelle.

Lisäksi surmansa saaneen läheinen voisi saada korvauksia kuolemantapauksesta johtuvasta psyykkisestä vammasta aiheutuneista sairaanhoitokustannuksista ja muista kuluista sekä ansiomenetyksistä. Sitä vastoin surmansa saaneen läheiselle ei maksettaisi valtion varoista erikseen korvausta kärsimyksestä.

Käsittelyaikoja lyhennettäisiin

Vuonna 2003 maksettiin valtion varoista korvauksia noin 8,2 miljoonaa euroa. Ehdotukset lisäisivät valtion varoista maksettavia korvauksia työryhmän arvion mukaan yhteensä noin 3 - 4 miljoonalla eurolla vuodessa.

Korvaushakemusten käsittelyaika Valtiokonttorissa on ollut keskimäärin 7 - 8 kuukautta. Jotta hakemusten käsittely nopeutuisi, vähäisiä vahinkoja ei enää korvattaisi. Korvattavan vahingon alarajaa ehdotetaan korotettavaksi 34 eurosta 170 euroon.

Korvauskäsittelyn nopeuttamiseksi ja tehostamiseksi työryhmä ehdottaa myös Valtiokonttorin asiantuntemuksen vahvistamista. Valtiokonttorin apuna lausuntoasioissa toiminut rikosvahinkolautakunta voitaisiin tällöin lakkauttaa.

Rikoksen uhreille tietoa korvauksista

Vuonna 2003 poliisin tietoon tuli noin 30 000 väkivalta- ja seksuaalirikosta. Korvaushakemuksia henkilövahingosta tai kärsimyksestä tehtiin samana vuonna vajaat 5 000. Tiedottamista rikosvahinkojen korvausjärjestelmästä tulee lisätä.

Ehdotuksen mukaan asianomistajalle pitäisi antaa kirjallista tietoa oikeudestaan korvaukseen jo esitutkinnan yhteydessä. Poliisilaitoksilla ja käräjäoikeuksissa olisi oltava saatavilla korvausjärjestelmästä kertovia esitteitä. Lisäksi poliisikoulutuksessa tulisi antaa tietoa korvausjärjestelmästä ja verkkotiedottamista pitäisi lisätä.

Korvauksen hakemista toisesta EU-maasta helpotettaisiin

Työryhmä ehdottaa, että korvauksen hakemista ulkomailta helpotetaan, jos Suomessa asuva henkilö on joutunut rikoksen uhriksi toisessa EU:n jäsenvaltiossa. Jatkossa rikoksen uhri voisi jättää korvaushakemuksen Valtiokonttoriin suomeksi tai ruotsiksi ja käännöskuluista ja hakemuksen lähettämisestä edelleen huolehtisi Valtiokonttori. Tähän asti hakemus on täytynyt jättää sen maan viranomaiselle, missä on joutunut rikoksen uhriksi.

Lisätietoja:

Rikosvahinkolain uudistamistyöryhmän puheenjohtaja, lainsäädäntöneuvos Antti T. Leinonen, puh. (09) 1606 7713

Työryhmän sihteeri, erityisasiantuntija Tuomo Antila, puh. (09) 1606 7716 s-posti: [email protected]

>> Työryhmän mietintö