Hyppää sisältöön
Media

Ministeri Henriksson lastensuojelupäivillä Pietarsaaressa 12.5.2014

oikeusministeriö
Julkaisuajankohta 13.5.2014 6.24
Puhe -

Hyvät kuulijat,

Isyyslainsäädännön kokonaisuudistusta on odotettu jo pitkään. Voimassa oleva isyyslaki on vuodelta 1975 eli varsin iäkäs eikä enää vastaa olemassa olevia perherakenteita. Kolme vuotta sitten hallituksen ohjelmaan kirjattiin tavoitteeksi uudistaa isyyslaki ja ajanmukaistaa avoliitossa syntyvien lasten tunnustamismenettely. Hanke on minulle ja koko hallitukselle ensiarvoisen tärkeä.

Nyt olemme hyvin lähellä tavoitteen täyttymistä. Hallituksen esitystä uudeksi isyyslaiksi viimeistellään ja se on tarkoitus saattaa eduskunnan käsiteltäväksi kesäkuussa. Uudistus tulee koskettamaan konkreettisesti myös lastenvalvojien työtä. Lakiin on kaavailtu pitkää siirtymäaikaa, mikä tarkoittaa, että uudistuksiin voidaan varautua huolella. Uusi isyyslaki tulisi voimaan aikaisintaan vasta 2016.

Aion tänään ottaa esiin erityisesti kolme isyyslain uudistamiseen ja lastenvalvojien käytännön työhön liittyvää teemaa: isyyden tunnustamisen ennen lapsen syntymää, isyyden selvittämisen käyttöalan laajentamisen ja oikeusgeneettiset isyystutkimukset. Koska isyyden tunnustamiseen kaavaillut uudistukset ovat rakenteellisesti ja määrällisesti merkittävimpiä, aloitan niistä.

Isyyden tunnustaminen ennen lapsen syntymää

Suomessa syntyy vuosittain noin 60 000 lasta, joista noin 60 % syntyy äidin avioliiton aikana. Tuolloin isyys määräytyy äidin avioliiton mukaan suoraan lain nojalla isyysolettaman kautta. Selvitettäviä isyyksiä on siis yhteensä noin 24 000 vuosittain. Suurin osa – noin 70-80 % – näistä lapsista syntyy nykyään avoliittoperheisiin. Jos syntyvän lapsen biologisesta alkuperästä ei ole epäselvyyttä, isyyden tunnustaminen ja yhteishuoltosopimuksen laatiminen koetaan näissä tilanteissa lähinnä välttämättömäksi muodollisuudeksi, mikä edellyttää käyntiä lastenvalvojan luona lapsen syntymän jälkeen. Näissä niin sanotuissa selvissä tapauksissa DNA-tutkimuksia ei tarvita ja asiat ovat muutoinkin selviä.

Tunnustamislausuman antaminen on kuitenkin merkittävä tapahtuma. Maistraatti vahvistaa isyyden sen perusteella ja luo isän ja lapsen välille perustavanlaatuisen suhteen myös oikeudellisessa mielessä. Kaikille osapuolille, mutta erityisesti syntyvälle lapselle on erityisen tärkeää, että tuo suhde perustuu oikeiden tosiseikkojen varaan. Virheellisesti vahvistetun oikeustilan tuleminen ilmi myöhemmin aiheuttaa osapuolille huomattavaa haittaa, taloudellisia menetyksiä ja kärsimystä. Tästä syystä uutta isyyslakia valmistellut työryhmä ehdotti, että tunnustaminen tulisi jatkossakin hoitaa henkilökohtaisesti. Tällöin voidaan varmistua tunnustajan henkilöllisyydestä, korostaa tunnustamisen oikeellisuuden merkitystä ja varmistua siitä, että tunnustaja tietää, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia tunnustamislausuman antaminen ja isyyden vahvistaminen tuovat mukanaan.

Tunnustamismenettelyn ajanmukaistaminen luopumatta sen henkilökohtaisesta luonteesta on luonnollisesti haaste. Asiaa pohtinut työryhmä punnitsi työnsä aikana useita eri vaihtoehtoja. Yhtenä vaihtoehtona esitettiin tunnustamislausuman antamista synnytyssairaalassa. Vaihtoehto kuitenkin hylättiin, koska äiti ja lapsi viettävät nykyisin hyvin lyhyen aikaa sairaalassa, minä aikana heidän tulisi voida keskittyä äidin ja lapsen hyvinvointiin eikä oikeudellisten kysymysten selvittämiseen. Lisäksi ongelmina pidettiin synnytyssairaaloiden nykyisten henkilöresurssien ja isyyden selvittämistä koskevan asiantuntemuksen vähäisyyttä.

Toisena vaihtoehtona työryhmä pohti tunnustamislausuman antamista kirjallisesti nimenantolomakkeen yhteydessä tai sähköisesti. Tämäkin vaihtoehto hylättiin, koska henkilökohtaisen neuvonnan ja henkilöllisyyden varmistamisen puuttuminen jättää mahdollisuuden väärinymmärryksille ja väärinkäytöksille. Lisäksi väestötietojärjestelmän asumistietoihin perustuvan vaihtoehdon toteuttaminen edellyttäisi huomattavia henkilöresursseja tai tietoteknisiä ratkaisuja, jotka nekään eivät voisi kokonaan poistaa sitä mahdollisuutta, että avopuolisoille tarkoitettuja tunnustamis- ja nimenantolomakkeita lähetettäisiin erehdyksessä henkilöille, jotka asuvat samassa osoitteessa vailla perheyhteyttä. Tämä olisi omiaan aiheuttamaan hämmennystä ja närkästystä eikä olisi asianmukaista ottaen huomioon asian perustavanlaatuinen merkitys.

Näistä syistä työryhmä päätyi ehdottamaan mallia, jossa lapsi voidaan selvissä tapauksissa tunnustaa jo ennen lapsen syntymää äitiysneuvolassa. Selvänä tapauksena voidaan pitää tilannetta, jossa raskaana oleva nainen ja otaksuttu isä ovat yksimielisiä isyydestä ilman DNA-testejä. Lisäksi molempien henkilöllisyys on voitu luotettavasti selvittää, eikä muitakaan epäselvyyksiä tai ymmärrysvaikeuksia ole. Jos jompikumpi osapuolista toivoo isyyttä selvitettävän DNA-testeillä, isyyttä ei voitaisi tunnustaa ennen lapsen syntymää. Tällöin neuvola ohjaisi parin ottamaan yhteyttä lastenvalvojaan lapsen syntymän jälkeen. Vaikka mahdollisuutta ei ollut työryhmäehdotuksessa erityisesti rajattu avoliittoperheisiin, työryhmä arvioi, että helpotus kohdentuisi käytännössä nimenomaan avoliitossa asuviin vanhempiin, jotka käyvät neuvolakäynneillä yhdessä. Valtaosa tapauksista voitaisiin siten hoitaa neuvoloissa ja lastenvalvojien työaikaa vapautuisi muiden haasteellisempien työtehtävien hoitamiseen.

Pidin työryhmäehdotusta erittäin hyvänä ja perusteltuna ja hallituksen esityksen viimeistelyä on jatkettu työryhmän ehdottamalta pohjalta. Neuvolatunnustamisen malli on hyvin asiakaslähtöinen ja sillä vältetään suurimmassa osassa tapauksia erillinen viranomaiskäynti. Tunnustamisen ohella neuvolassa voidaan allekirjoittaa myös yhteishuoltosopimus.

Jatkovalmistelussa on kuitenkin erityisesti otettu huomioon sekä neuvolahenkilökunnan että lastenvalvojien lausuntokierroksella esittämiä huolia. Tunnustaminen ja yhteishuoltosopimuksen vastaanotto on neuvolahenkilökunnalle uusi tehtävä ja isyyteen liittyvien tehtävien jakautuminen kahdelle eri toimijalle edellyttää hyvää yhteistyötä sosiaali– ja terveydenhuollon toimijoiden välillä. Neuvolahenkilökunta toimittaisi tunnustamista ja huoltoa koskevat asiakirjat äidin kotikunnan lastenvalvojalle jatkokäsittelyä varten odottamaan lapsen syntymää. Isyys voitaisiin kaavaillun esityksen mukaan vahvistaa laadittujen asiakirjojen perusteella 30 päivää lapsen syntymän jälkeen.

Koska mahdollisuus tunnustaa lapsi ennalta on rajattu vain ns. selviin tapauksiin ja tiedossa on, että myös neuvolahenkilökunnan työvoimaresurssit ovat usein erittäin rajalliset, kynnys kieltäytyä tunnustamisen vastaanottamisesta neuvoloissa on asetettu erittäin matalalle. Tästä syystä mahdollisuus tunnustamislausuman vastaanottamiseen ennen lapsen syntymää ehdotetaan annettavaksi myös lastenvalvojille. Lastenvalvojilla on usein neuvolahenkilökuntaa paremmat mahdollisuudet esimerkiksi sen arviointiin, onko tunnustajan tai äidin henkilöllisyys luotettavasti selvitetty tai varautua tilanteisiin, joissa on kieli- tai ymmärtämisvaikeuksia. Asian selvittämiseen lastenvalvojan luona voidaan varata enemmän aikaa. Tarkoituksena on, että tunnustamismahdollisuus lastenvalvojan luona ennen lapsen syntymää olisi kuitenkin selkeästi toissijainen neuvoloihin verrattuna. Lapsen syntymän jälkeen annettu tunnustamislausuma annettaisiin kuitenkin pääsääntöisesti lastenvalvojille niin kuin nykyisin.

Isyyden selvittämisen käyttöalan laajentaminen

Toinen lastenvalvojien työhön suoraan vaikuttava kaavailtu ehdotus koskee isyyden selvittämisen käyttöalan laajentamista. Kun nykyisin lastenvalvojan toimintavelvollisuus isyyden selvittämiseksi päättyy siihen, kun lapsi täyttää 15 vuotta, ikärajaa on tarkoitus nostaa 18 vuoteen. Vaikka 15 vuotta täyttäneellä nuorella on oikeus kieltää isyyden selvittäminen eikä kannetta isyyden vahvistamiseksi voi ajaa vastoin nuoren tahtoa, tulee hänellä olla mahdollisuus saada tukea isyytensä selvittämiseen täysi-ikäiseksi tuloonsa asti. Joissain kunnissa tämä on lausuntopalautteessa saamamme tiedon mukaan ollut epävirallisena käytäntönä jo nyt.

Isyyden selvittämisen käyttöalaa ehdotetaan lisäksi laajennettavaksi avioliiton aikana syntyneisiin lapsiin siten, että jos aviopuolisot yhdessä pyytävät lapsen isyyden selvittämistä ennen kuin kuusi kuukautta on kulunut lapsen syntymästä, isyys voidaan selvittää lastenvalvojan avustuksella. Nykyisin isyyden selvittäminen ei ole mahdollista aviolasten osalta. Tavoitteena on kuitenkin ohjata aviopuolisot selvittämään asiaa mahdollisimman nopeasti lapsen syntymän jälkeen, jotta isyyttä koskevat epäselvyydet voidaan ratkaista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Aikaraja on tarpeen myös oikeusgeneettisistä isyystutkimuksista aiheutuvien kustannusten rajaamiseksi. Siitä, että isyyden selvittämistä ei määräajassa pyydetä, ei kuitenkaan seuraa, että oikeus isyyden kumoamiskanteen nostamiseen on menetetty. Äidin ja aviomiehen määräaika isyyden kumoamiskanteen nostamiseksi ehdotetaan säilytettäväksi nykyisellään. Kanne tulee nostaa ennen kuin kaksi vuotta on kulunut lapsen syntymästä. Se, että isyyden selvittämistä ei pyydetä kuuden kuukauden määräajan puitteissa, ei vaikuttaisi tämän kanneajan pituuteen. Sillä on siten vain se vaikutus, että osapuolet joutuvat itse huolehtimaan tarvittavan näytön hankkimisesta, jos kumoamiskanne nostetaan mainitun kuuden kuukauden selvittämisajan jälkeen.

Kaavaillun ehdotuksen mukaan isyys voitaisiin selvittää oikeusgeneettisen isyystutkimuksen avulla myös niissä tapauksissa, joissa toinen mies on ilmoittanut aikovansa tunnustaa avioliiton aikana syntyneen lapsen. Kuten edellä, myös nämä tilanteet edellyttävät, että kaikki asian osapuolet – eli molemmat aviopuolisot ja tunnustava mies – ovat yksimielisiä asiasta.

Näytteenotto oikeusgeneettistä isyystutkimusta varten

Vielä viimeiseksi ajattelin ottaa esiin kaavaillun ehdotuksen siitä, että normaalitapauksessa oikeusgeneettisessä isyystutkimuksessa tarvittava solunäyte otetaan lastenvalvojan eikä terveydenhuollon toimintayksikössä. Samalla siirryttäisiin käyttämään verinäytteiden sijaan ns. poskitikkunäytteitä samalla tavalla kuin Ruotsissa. Tämä menetelmä nopeuttaisi tulosten saamista usealla päivällä tai jopa viikoilla, kun erillistä aikaa näytteen ottoon esimerkiksi terveyskeskuksessa ei enää tarvittaisi.

Käytännössä näytteen ottaisi tutkittava itse ja huoltaja omalta lapseltaan, minkä jälkeen lastenvalvoja toimittaa sen eteenpäin oikeusgeneettistä tutkimusta varten. Lastenvalvojan valvonnassa voitaisiin edelleen ottaa näytteitä vain tutkittavan omalla suostumuksella. Jos äiti tai mies kieltäytyy tutkimuksista, tutkimusmääräyksen voisi antaa vain tuomioistuin. Tuolloin näyte voidaan ottaa vain terveydenhuollon ammattihenkilön valvonnassa terveydenhuollon toimintayksikössä.

Lopuksi

Niin kuin huomaatte, kaavailtu ehdotus tulee rikkomaan raja-aitoja perinteisten sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden välillä. Osa isyyden selvittämiseen liittyvistä nykyisistä lastenvalvojan tehtävistä on suunniteltu siirrettäväksi terveydenhuoltoon ja päinvastoin. Ehdotusta on valmisteltu silmällä pitäen pian toteutuvaa sote-uudistusta, mikä tukee yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden välillä. Siirrettävät tehtävät ovat oikeudelliselta vaikutuksiltaan merkittäviä, mutta eivät niin vaativia, että hetkeäkään epäilisin, että te lastenvalvojat tai neuvolahenkilökunta ette niistä suoriutuisi.

Muutos on kuitenkin aina haaste. Käytännön toimintaprosessit tulee siirtymäaikana pohtia hyvin tarkkaan. Meillä oikeusministeriössä mutta myös sosiaali- ja terveysministeriössä on varauduttu siihen, että uudistus tulee edellyttämään useiden koulutustilaisuuksien järjestämistä. Lisäksi isyysasioihin liittyvät lomakkeet tullaan uudistamaan ja saattamaan mahdollisimman helposti käytettävään muotoon. Ehdotetun lainsäädännön yksityiskohdat julkistetaan pian, kun hallituksen esitys annetaan eduskunnan käsiteltäväksi kesäkuussa. Sen jälkeen asia on eduskunnan käsissä. Työtä on kuitenkin myös eduskuntakäsittelyn jälkeen vielä paljon, jotta uudistuksesta saadaan toimiva myös käytännössä.

Kiitos!

Anna-Maja Henriksson
Sivun alkuun