Selvitys kansanäänestyksestä ja kansanaloitteesta valmistunut
Oikeusministeriössä on valmistunut selvitys valtiollisen kansanäänestyksen kehittämistarpeista. Selvityksessä on arvioitu mahdollisuuksia lisätä kansalaisten suoria vaikutusmahdollisuuksia. Uutena keinona voitaisiin ottaa käyttöön kansanaloite.
Kansanaloite
Kansanaloite voisi tarjota yhden kanavan lisätä kansalaisten osallistumismahdollisuuksia ja saattaa kansalaisten näkemykset päättäjien tietoon. Jatkoselvitys uudistuksesta voitaisiin käynnistää jo tämän hallituskauden aikana.
Pohdittavaksi ehdotetaan kahta erilaista mallia: kansanäänestysaloitetta ja sisällöllistä kansanaloitetta.
Kansanäänestysaloitteessa tietyllä määrällä kansalaisia olisi mahdollisuus vaatia kansanäänestystä tärkeäksi kokemassaan asiassa. Tavallisimmin kansanäänestyksessä voidaan joko kumota jo voimaan tullut laki tai estää parlamentin säätämän lain voimaantulo.
Niin sanotussa sisällöllisessä kansanaloitteessa tietty määrä kansalaisia voisi laatia lakialoitteen ja kerätä sen tueksi vaadittavan määrän äänioikeutettujen kansalaisten allekirjoituksia. Aloite toimitettaisiin tämän jälkeen eduskunnalle, jonka jälkeen se alistettaisiin kansanäänestykseen.
Kansanaloite tarjoaisi kansalaisille suoran vaikutuskeinon saattaa eduskunnan käsiteltäväksi tärkeiksi kokemiaan asioita. Pelkässä kansanäänestyksessä taas kansalaisilla ei ole mahdollisuutta päättää siitä, mistä asioista äänestetään, vaan siinä kansalaiset ilmaisevat kantansa valmiiksi muotoiltuihin kysymyksiin.
Suoria vaikutusmahdollisuuksia edustuksellista demokratiaa täydentämään
Kansanäänestyksen kehittäminen on osa hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaa, jossa pyrkimyksenä on lisätä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja kiinnostusta politiikkaan. Nyt valmistuneen selvityksen tavoitteena on ollut arvioida kansanäänestyksen kehittämistarpeita, tehdä ehdotuksia alustaviksi jatkotoimiksi sekä toimia pohjana keskustelulle. Tarkastelun ulkopuolelle on rajattu kunnallinen kansanäänestys.
Selvityksessä suomalaisessa edustuksellisessa järjestelmässä ei nähdä vakavia puutteita eikä syytä lähteä muuttamaan sitä olennaisesti. Kuitenkin nähdään selvä tarve arvioida uudelleen kansanäänestysjärjestelmän kehittämistä ja laajentaa kansalaisten suoria osallistumismahdollisuuksia. Suoran kansanvallan keinot täydentäisivät edustuksellista demokratiaa ja lisäisivät kansalaisten kiinnostusta ja luottamusta poliittiseen järjestelmään.
Suomessa on nykyisin käytössä valinnainen neuvoa-antava kansanäänestys. Siinä kansanäänestys toimitetaan eduskunnan päätöksellä kussakin tapauksessa erikseen säädettävällä lailla.
Kansanäänestys on Suomessa järjestetty vain kahdesti: kieltolakiäänestys vuonna 1931 ja äänestys Suomen liittymisestä Euroopan unioniin vuonna 1994. Kynnys kansanäänestyksiin on ollut Suomessa korkea myös kunnallisella tasolla, jossa on äänestetty lähinnä vain kuntaliitoksista ja tiekysymyksistä.
Neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä joitakin ongelmia
Kansanäänestyksen asemaa Suomen päätöksentekojärjestelmässä on kritisoitu epäselväksi. Keskusteluissa on todettu, että neuvoa-antava kansanäänestys mielletään tosiasiallisesti sitovaksi. Eduskunnan rinnalla ei perustuslain mukaan saisi kuitenkaan olla muita kilpailevia päättäviä valtioelimiä. Toisaalta kansalaisten luottamuksen pelätään heikkenevän, jos eduskunta ei pitäydykään kansanäänestyksen lopputuloksessa.
Suomen valtiosäännössä ei ole selviäsäännöksiä siitä, missä asioissa kansanäänestys tulee järjestää. Muissa maissa tämäntyyppistä järjestelmää onkin kritisoitu siitä, että sitä voidaan käyttää poliittiseen taktikointiin.
Kansanedustajien on todettu myös tulkitsevan eri tavalla sitä, sitooko neuvoa-antavan kansanäänestyksen tulos heitä. Osa kansanedustajista äänesti Suomen liittymisestä EU:n jäseneksi kansanäänestyksen tuloksen mukaisesti, osa taas vanhan kantansa mukaisesti riippumatta kansan äänestä.
Sitova kansanäänestys neuvoa-antavaa yleisempi
Muualla Euroopassa on kansanäänestyksissä useita erilaisia käytäntöjä. Asia voidaan määrätä joko automaattisesti kansanäänestykseen tai lopullisen päätöksen äänestämisestä tekee parlamentti. Äänestyksen tulos voi sitoa parlamenttia tai kansanäänestys voi olla vain neuvoa-antava.
Useimmissa Euroopan valtioissa on käytössä sitova kansanäänestys. Pelkästään neuvoa-antava kansanäänestys on Suomen lisäksi vain Luxemburgissa ja Bulgariassa. Useimmin kansanäänestyksiä on järjestetty Sveitsissä, jossa vuodesta 1945 lähtien on äänestetty yli 370 kertaa.
Kansanaloite on käytössä muun muassa Italiassa, Sveitsissä ja useassa Välimeren ja Itä-Euroopan maassa. Italiassa voidaan järjestää niin sanottu kumoamisäänestys kansanaloitteen pohjalta. Kansanäänestys on järjestettävä siellä lain kumoamisesta, jos 500 000 äänestäjää niin vaatii. Sveitsissä 50 000 äänioikeutettua voi saada lain alistettavaksi kansanäänestykseen.
Sisällöllinen kansanaloite on harvinainen ja käytössä lähinnä vain Sveitsissä, Liechtensteinissa ja eräissä Saksan liittotasavallan valtioissa.
Lisätiedot:
lainsäädäntösihteeri Laura Nordenstreng, puh. (09) 1606 7696 (1.3.2005 asti)
lainsäädäntöneuvos Tuula Majuri, puh. (09) 1606 7697
s-posti: [email protected]