Hyppää sisältöön
Media

Laki muuttuu, mutta riittääkö se seksuaalirikosten vähentämiseen?

oikeusministeriö
Minna Piispa
Julkaisuajankohta 20.12.2022 14.08
Kolumni

Seksuaalirikoslainsäädäntö uudistuu vuodenvaihteessa. Uudistus tulee lisäämään poliisin tietoon tulevia seksuaalirikoksia reilusti. Valmistelussa arvioitiin, että niiden määrä kasvaa vajaalla 500:lla vuodessa ja vankivuosien määrä runsaalla 90:llä. Rangaistusten lisäksi tarvitaan ennaltaehkäisyä ja väkivallan katkaisuohjelmia rikoksiin syyllistyneille.

Teemu Vauhkosen ja kumppaneiden vuonna 2021 ilmestyneen tutkimuksen mukaan seksuaalirikoksiin syyllistyneillä erityisesti nuori ikä, varhaiset riskitekijät, kuten koulunkäyntihaasteet, sekä sosiaalinen huono-osaisuus ovat yhteydessä seksuaalirikoksiin. Myös antisosiaalinen käyttäytyminen on tyypillistä seksuaaliseen väkivaltaan syyllistyneillä nuorilla ja nuorilla aikuisilla.

Lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyneet ovat keskimäärin 26-vuotiaita, kun taas aikuiseen kohdistuvista raiskauksista tuomitut ovat keskimäärin 31-vuotiaita. Sen sijaan pelkästä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän materiaalin hallussapidosta tai levittämisestä tuomitut ovat vanhempia, noin 35-vuotiaita. Korkeampi ikä näissä rikoksissa voi johtua muita seksuaalirikoksia pienemmästä kiinnijäämisriskistä.

Väkivallan ehkäisy- ja katkaisuohjelmille on suuri tarve

Kansainväliset sopimukset velvoittavat Suomea järjestämään ohjelmia seksuaalirikoksiin syyllistyneille. Lanzaroten sopimuksen mukaan henkilöillä, jotka pelkäävät voivansa syyllistyä seksuaalirikokseen, tulee olla mahdollisuus päästä tehokkaisiin ennalta ehkäiseviin interventio-ohjelmiin tai -toimenpiteisiin. Niiden tulee olla suunniteltu rikoksentekoriskin arvioimiseen ja ehkäisemiseen. Myös Istanbulin sopimuksessa velvoitetaan ottamaan käyttöön ohjelmia, jotka opettavat seksuaalirikosten tekijöille väkivallatonta käyttäytymistä.

Oikeusministeriössä on kehitetty hallitusohjelmakirjauksen mukaisesti rikoksia ennaltaehkäiseviä palveluja seksuaalirikollisille. Ministeriö on rahoittanut hankkeita, joilla tarjotaan maksuttomia matalan kynnyksen tukipalveluja henkilöille, joilla on kohonnut riski syyllistyä erityisesti lapsiin ja nuoriin kohdistuvaan seksuaalirikokseen tai joissa kehitetään menetelmiä seksuaalirikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaistaustaisten henkilöiden uusintarikollisuuden ehkäisyyn.

Niin asiakkailta kuin viranomaisilta saatu hyvää palautetta hankkeista

"Tämä on ensimmäinen paikka, jossa olen uskaltanut puhua tästä asiasta. Mietin yli vuoden tänne tulemista, mutta nyt helpottaa.”

Lainaus on poimittu ohjelmiin osallistuneiden asiakaspalautteista. Asiakkaiden antama palaute on ollut hyvää ja he ovat kiitollisia mahdollisuudesta saada puhua vaikeasta aiheesta luottamuksellisesti.

Ohjelmissa kävi vuonna 2021 yhteensä runsas 120 asiakasta. Suurin asiakasryhmä olivat 21–29-vuotiaat, joita oli vajaa 40 prosenttia. Kolmasosa asiakkaista ohjautui Rikosseuraamuslaitokselta.

Myös viranomaisten kokemukset hankkeista ovat olleet positiivisia. Tampereen Setlementin nuorten hanke Välitä on onnistunut tavoittamaan opiskelijaterveydenhuollon ja laajan verkostonsa kautta nuoria, jotka ovat huolissaan seksuaalirikosmyönteisistä ajatuksistaan, ovat olleet epäiltynä seksuaalirikoksesta tai odottavat vankeustuomion alkamista tai ovat vapautumassa vankilasta. Sexpo ry:n SeriE ja Silta-Valmennus -yhdistyksen Road toimivat kiinteässä yhteydessä rangaistusjärjestelmän kanssa. Vankilassa toteutetun ohjelman käyneille on ollut aiempaa huomattavasti helpompi suunnitella siviiliin kuntoutusjatkumoita, jotka tukevat heidän paluutaan yhteiskuntaan ja rikoksettomaan elämäntapaan.

Seksuaalirikosten ehkäisy- ja katkaisuohjelmien tarjonnan suhteen Suomi on vielä kaukana kansainvälisten sopimusten suosituksesta, joten kehittämistyötä on jatkettava!

 

Kirjoittaja

Minna Piispa on neuvotteleva virkamies oikeusministeriössä. Hän on OM:n jäsen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan toimikunnassa (NAPE).

Kirjoitus on osa NAPE-toimikunnan blogisarjaa, jossa kerrotaan Istanbulin sopimuksen eli naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen vaikutuksesta ja kansallisesta täytäntöönpanosta eri näkökulmista.


 

Sivun alkuun