Oikeusministeri Tuija Brax tiedotustilaisuudessa eläintenpitokieltorekisteriä ja eläinsuojelurikoksia koskevasta lakiesityksestä 17.6.2010

Hyvät kuulijat,

Valtioneuvosto on tänään päättänyt antaa eduskunnalle esityksen törkeän eläinsuojelurikoksen lisäämisestä rikoslakiin. Samassa esityksessä ehdotetaan eläintenpitokieltorekisterin perustamista.

Esityksen tarkoituksena on ankaroittaa kaikkein vakavimpien eläinsuojelurikosten rangaistuksia. Rekisterin perustamisella sekä eläintenpitokieltoa koskevilla muilla uudistuksilla puolestaan tehostetaan eläintenpitokieltojen valvontaa.

Törkeä eläinsuojelurikos

Esityksen mukaan törkeästä eläinsuojelurikoksesta tuomittaisiin, jos eläinsuojelurikos olisi tehty
1) erityisen raa'alla tai julmalla tavalla,
2) rikoksen kohteena olisi huomattavan suuri määrä eläimiä tai
3) tavoiteltaisiin huomattavaa taloudellista hyötyä ja
ja eläinsuojelurikos olisi myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Rangaistusasteikko olisi vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta. Nykyisin eläinsuojelurikoksesta voidaan tuomita sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Tavallisin rangaistus on päiväsakkoja, ja vankeutta tuomitaan muutamassa tapauksessa vuosittain.

Eläintenpitokielto

Törkeästä eläinsuojelurikoksesta tuomittu olisi samalla määrättävä eläintenpitokieltoon. Tuomioistuin voisi kuitenkin jättää kiellon määräämättä, jos siihen on erityisen painavia syitä; esimerkiksi jos ei ole pelkoa rikoksen uusimisesta.

Määräaikaiselle eläintenpitokiellolle säädettäisiin vähimmäisaika eli sen keston tulisi olla vähintään yksi vuosi. Kovin lyhyitä kieltoja ei ole määrätty usein, mutta katson, että yhtä vuotta lyhyempi kielto on käytännössä tehoton.

Pysyvän eläintenpitokiellon edellytyksistä säädettäisiin rikoslaissa tyhjentävästi. Se on oikeusturvasyistä tärkeää, koska koko eliniän kestävä kielto on hyvin ankara seuraamus. Kielto voitaisiin määrätä pysyvänä törkeästä eläinsuojelurikoksesta tuomittavalle, eläinsuojelurikoksen uusijalle tai henkilön terveydentilan vuoksi. Tuomioistuimen olisi lisäksi aina arvioitava pysyvään kieltoon määrättävä pysyvästi kykenemättömäksi tai soveltumattomaksi omistamaan eläimiä tai muutoin vastaamaan niiden hyvinvoinnista.

Eläintenpitokielto ehdotetaan ulotettavaksi koskemaan myös eläimen omistamisen kieltämistä. Nykyisin on kiellettyä eläimen pitäminen, hoitaminen ja sen hyvinvoinnista vastaaminen, mutta ei omistaminen. Tuomioistuin voisi poikkeuksellisesti sallia joidenkin eläinten omistamisen, kunhan kieltoon määrätty ei vastaisi niiden hyvinvoinnista. Kieltoon määrätyn voitaisiin siten poikkeuksellisesti sallia omistaa eläimiä esimerkiksi tilalla tehtävän sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseksi.

Eläintenpitokieltorekisteri

Hallitus ehdottaa myös eläintenpitokieltorekisterin perustamista. Sitä ylläpitäisi oikeusministeriön alainen Oikeusrekisterikeskus, joka vastaa tällä hetkellä myös sakko- ja rikosrekisteristä samoin kuin liiketoimintakieltorekisteristä.

Eläintenpitokielto on rikoksen johdosta määrättävä turvaamistoimenpide rikoksen uusimisen estämiseksi. Tämän vuoksi rekisterin tiedot eivät olisi julkisia, vaan rekisteri olisi tarkoitettu ensisijaisesti viranomaisten käyttöön. Rekisteristä saisivat tietoja eläinsuojeluviranomaiset mukaan lukien poliisi, maataloustukia valvovat viranomaiset sekä syyttäjät ja tuomioistuimet.

Yksityinen henkilö tai taho voisi saada yksittäisessä tapauksessa rekisteristä tietoja, jos tämä olisi perusteltua eläinsuojelun toteuttamiseksi tai muuta hyväksyttävää tarkoitusta varten. Hyväksyttävä syy voisi olla esimerkiksi eläimen sijoittaminen ulkopuolisen henkilön ylläpidettäväksi tai hoitoon.

Lisäksi ehdotetaan, että jalostusyhteisöllä, joka kirjaa eläimiä kantakirjaan tai muuhun jalostusrekisteriin, olisi oikeus pyytää kirjaamisen hakijaa eli eläimen omistajaa esittämään yhteisön nähtäväksi hakijaa koskeva ote eläintenpitokieltorekisteristä. Jalostusyhteisölle säädettäisiin myös salassapitosäännösten estämättä oikeus ilmoittaa eläinsuojeluviranomaisille, jos kirjaamisen hakijan epäillään rikkovan eläintenpitokieltoa. Mainittuja jalostusyhteisöjä ovat muun muassa Suomen Hippos ry, Suomen Kennelliitto ry samoin kuin muut harrastus- tai tuotantoeläinten jalostusrekistereitä ylläpitävät yhteisöt.

Hyvät kuulijat,

Rangaistussäännöksiä säädettäessä on aina vertailtava sääntelyn etuja ja haittoja ja niiden ennalta ehkäisevyyttä.

Eläinsuojelurikoksia ei välttämättä tehdä arkielämässä siten suunnitelmallisesti ja laskelmoiden, että teosta säädetyn rangaistuksen ankaruus olisi ensimmäisenä tekijän mielessä. Sekä lemmikkieläinten että tuotantoeläinten hoidon laiminlyönnissä voi olla kyse rikoksentekijän yleisen elämänhallinnan menettämisestä, josta kärsii - eläinten lisäksi - hänen kaikki muut huollettavansa ja lähipiirinsä. Tuotantoeläimiin kohdistuvissa rikoksissa kyse voi olla yrittäjän jaksamiseen, työuupumukseen tai mielenterveyden järkkymiseen liittyvistä laiminlyöntitilanteista.

On kuitenkin myös eläinsuojelurikoksia, jotka tehdään harkitenerityisen julmasti tai raa'asti taikka selviä laiminlyöntejä, joista joutuvat kärsimään huomattavan suuri määrä eläimiä. Tämä ehdotuksella halutaan puuttua nimenomaan tällaisiin törkeimpiin eläinsuojelurikoksiin ja niiden rangaistuksiin.

Nykyisissä säännöksissä ei myöskään riittävässä määrin tule huomioon otetuksi se, että eläinten hyötykäyttö nykyisessä maataloudessa on usein laajamittaista taloudellista toimintaa. Suuriin tuotantoyksikköihin, eläinten kuljetuksiin ja teurastamoihin liittyvät kaikkein vakavimmat, suurimittaiset eläinsuojelurikokset ovat osa taloudellista rikollisuutta samalla tavalla kuin vastaavat laskelmoiden tehdyt teot vaikkapa rakennusalalla. Taloudellisessa toiminnassa eläinsuojelumääräysten järjestelmällinen kiertäminen ja laiminlyönti voi tuottaa merkittävää kilpailuetua muihin markkinoilla toimijoihin nähden. Tällaisesta tilanteesta kärsivät laillisesti toimivat, asiansa hyvin hoitavat tuottajat ja muut saman alan toimijat. Uskon, että myös näissä tilanteissa nykyistä ankarammat rangaistukset saavat laajan hyväksynnän.