Oikeus- ja työministeri Jari Lindströmin puhe YK:n vankeinhoidon vähimmäissääntöjen julkistamisseminaarissa rikosseuraamusalan koulutuskeskuksessa 14.2.2017

Oikeusministeriö 14.2.2017 18.14
Puhe

Hyvät seminaariin osallistujat, hyvät naiset ja herrat,

vietämme Suomessa tärkeää vuotta, Suomi 100 -juhlavuotta. Oikeusministeriön teemoina Suomi 100 -juhlavuonna ovat:

1) perusoikeudet ja yhdenvertaisuus

2) demokratia, kansalaisvaikuttaminen ja vapaaehtoistyö sekä

3) oikeusvaltioperiaate ja oikeuslaitos.

Näihin teemoihin liittyen järjestetään tämän vuoden aikana erilaisia seminaareja ja tilaisuuksia. Esimerkiksi maaliskuun lopussa pidämme juhlaseminaarin demokratian tulevaisuudesta. Seminaarissa kuullaan puheenvuoroja suomalaisen demokratian nykytilasta. Syksyllä on tarkoitus järjestää juhlaseminaari, jonka aiheena on monimuotoistuva suomalaisuus. Siinä tullaan tarkastelemaan suomalaisen yhteiskunnan monimuotoisuutta, ja tuodaan esille oikeudellisia ja asenteellisia muutoksia itsenäisyyden ajalta.

Tämänpäiväinen seminaarimme voidaan sijoittaa sekä juhlavuoden perusoikeuksia ja yhdenvertaisuutta koskevan teeman että oikeusvaltioteeman alle.

Oikeusministeriö pyrkii vaikuttamaan siihen, että ihmis- ja perusoikeudet toteutuvat Suomessa. Oikeusministeriö valmistelee lisäksi perustuslakia koskevat perussäännökset. Tällä hetkellä ajankohtaista on tunnistaa ihmis- ja perusoikeusnäkökulma laajemmin myös esimerkiksi palveluiden kehittämisessä.

Oikeusministeriö on myös asettanut valtioneuvoston perus- ja ihmisoikeusyhteyshenkilöiden verkoston vuosiksi 2015-2019. Verkoston tehtävänä on seurata muun muassa Suomen perus- ja ihmisoikeustilannetta sekä Suomen ihmisoikeusvelvoitteiden ja -sitoumusten kansallista täytäntöönpanoa. Verkosto valmistelee myös Suomen toisen kansallisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman sekä seuraa sen toimeenpanoa. Ihmisoikeustoimintaohjelma sisältää myös vankeja koskevia asioita.

Meillä Suomessa on selvää, että lait ovat samoja jokaiselle. Kaikki ovat lakien edessä yhdenvertaisia. Myös vapautensa menettäneet, vangit ja tutkintavangit, säilyttävät perusoikeutensa täysimääräisesti, jollei niitä ole vankeuslainsäädännössä täsmällisesti mainituilla perusteilla joiltakin osin rajoitettu, esimerkiksi turvallisuuden vaatimista syistä.

Hyvät kuulijat,

julkistamme tänään kansainvälisellä tasolla yhteisesti sovitut YK:n uudet vankeinhoidon vähimmäissäännöt suomenkielisenä versiona. Olen ymmärtänyt, että sääntöjen valmisteluprosessi on ollut varsin pitkä ja haasteellinen. Suomi on osallistunut sääntöjen valmisteluun aktiivisesti. Meillä Suomessa vankeinhoidon taso on hyvä, vankien kohtelua ja oikeuksia koskeva lainsäädäntö kunnossa ja vankilukumme on kansainvälisesti vertaillen hyvin alhainen. Siitä huolimatta näillä säännöillä – kuten niitä edeltäneilläkin säännöillä – on merkitystä myös Suomessa. Suomi tunnetaan myös maana, joka tunnollisesti pyrkii seuraamaan kansainvälisiä velvoitteita ja suosituksia sekä kansainvälisten ihmisoikeuksien valvontaelinten kannanottoja.

Vaikka vankeinhoidossa tilanne on pääsääntöisesti hyvällä tolalla, Suomessakin on haasteita ja kehitettävää, esimerkiksi vangeille vankiloissa järjestettävän toiminnan lisäämisessä. Vankilan on tarjottava vangeille keinoja rikoskierteestä vapautumiseen muun muassa koulutuksella sekä elämäntaitojen ja toimintakyvyn kehittämisellä.

Suomessa ongelmana ovat olleet myös vankilat, joissa on ollut ns. paljusellejä. Tällaisten vankiloiden poistamiseksi olemme tehneet pitkäjänteisestä ja tavoitteellista työtä. Tällä hetkellä Suomessa on enää yksi tällainen vankila (Hämeenlinnan vankila), ja senkin osalta uudisrakennushanke on käynnissä.

Laadukas ja tavoitteellinen vankeinhoito vaatii pitkäjänteistä ja jatkuvaa työtä sekä erityisasiantuntijoiden panosta. Se vaatii myös riittävät resurssit. Tällä hetkellä taloudellisissa vaikeuksissa painiva julkinen talous pakottaa meitä etsimään säästöjä ja tekemään rakenteellisia uudistuksia myös vankeinhoidossa. Tällaiset ratkaisut eivät kuitenkaan saa vaikuttaa vankeinhoidon toiminnalliseen sisältöön.

Uusissa säännöissä korostetaan yhteiskunnan velvollisuutta huolehtia vapautuvasta vangista. Tähän liittyen haluan tuoda esiin, että valtioneuvosto teki kesäkuussa 2016 periaatepäätöksen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisestä. Päätöksen nojalla käynnistyi syksyllä Aune-toimenpideohjelma, jossa rikosseuraamusasiakkaat ovat näkyvästi esillä. Tavoitteena on ennaltaehkäistä asunnottomuutta ja torjua sen uusiutumista. Toimenpideohjelmassa kehitetään asumissosiaalista työtä ja jatkumoja vankilasta siviiliin. Viime vuosina vankeinhoidossa on muutenkin panostettu hallittuun ja asteittaiseen vapauttamiseen.

Sääntöjen mukaan vankeinhoidossa ei pitäisi sulkea vankeja yhteiskunnan ulkopuolelle, vaan sitä vastoin tulisi painottaa, että vangit kuuluvat edelleen osaksi yhteiskuntaa. Siksi tulisi mahdollisuuksien mukaan pyytää yhteiskunnan toimijoita avustamaan vankilan henkilöstä vankien kuntoutumisessa (sääntö 88). Tämän niin sanotun normaalisuusperiaatteen mukaisesti vankiloiden terveydenhuolto siirrettiin vuoden 2016 alusta lähtien yhteiskunnan normaalipalveluina hoidettavaksi, mikä on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Tässä asiassa meillä Suomessa on kuitenkin vielä kehitettävääkin, esimerkiksi vankien koulutuksen, sosiaalityön ja sielunhoidon saralla.

Vaikka uusitut säännöt ovatkin suosituksia, niillä tulee uskoakseni olemaan suuri merkitys vankeinhoidon ja vapautensa menettäneiden olosuhteiden kehittämisessä koko maailmassa. Tästä asiasta meille tulee hetken päästä tarkemmin kertomaan Mister Philipp Meissner YK:n kriminaalipoliittisesta toimikunnasta. Muutenkin seminaaripäivän ohjelma näyttää asiantuntevalta johdatukselta tähän asiaan.

Hyvät kuulijat,

juhlistamme tänä päivänä myös toista asiaa: keskitetty vankeinhoito Suomessa täyttää nimittäin tänä vuonna 150 vuotta. Ensimmäinen valtakunnallinen vankeinhoidon tarkastajan virka nimittäin perustettiin Suomeen 24.5.1867. Tämä tarkastaja oli hovioikeudenneuvos Adolf Grotenfelt, josta myöhemmin tuli myös ensimmäinen vankeinhoitohallituksen ylijohtaja.

Kansainvälisesti suuntautunut Grotenfelt teki vuoden 1872 valtiopäiville ehdotuksen siitä, miten Suomen vankeinhoito tulisi järjestää. Tämän ehdotuksen pohjalta asetettiin Grotenfeltin johtama komitea valmistelemaan vankeinhoidon uudistusohjelmaa. Uudistusohjelman perusteella laadittiin vankeinhoitolaitoksen uusi, vuonna 1881 voimaan tullut organisaatio. Grotenfelt toimi vankeinhoitohallituksen ylijohtajana vuodesta 1881 vuoteen 1891.

Näiden kahden juhlavuoden merkeissä tämän iltapäivän seminaarissa on hyvä syventyä YK:n uusiin sääntöihin.

Lopuksi haluan vielä kiittää kaikkia Vähimmäissääntöjen kääntämiseen ja tämän seminaarin järjestämiseen osallistuneita tahoja ja henkilöitä.

Toivotan teille kaikille oikein kiinnostavaa ja antoisaa seminaaria!

Jari Lindström