Uusi vesilaki tulee voimaan vuoden 2012 alussa
Vesialueiden ja vesivarojen käyttöä sääntelevä vesilaki uudistuu kokonaan. Muutoksilla pyritään parantamaan vesiympäristön tilaa, selkeyttämään lainsäädäntöä ja tehostamaan vesilupien käsittelyä. Uudistuksen voimaantulo 1.1.2012 on tarkoitus vahvistaa presidentin esittelyssä 27. toukokuuta.
Kaikille kuuluvat oikeudet liikkua vesistössä ja ottaa vesistöstä vettä omaa henkilökohtaista tarvetta varten säilyvät nykyisellään.
Vesiympäristöä muuttava hanke edellyttää nykyiseen tapaan lupaa. Lupaharkinta perustuu myös uudessa laissa hankkeesta aiheutuvien hyötyjen ja haittojen punnintaan (intressivertailuun), jota täydentää kielto aiheuttaa huomattavan haitallisia vaikutuksia (ehdoton luvanmyöntämiseste). Yli 500 kuutiometrin suuruiset ruoppaukset lisätään aina lupaa edellyttävien hankkeiden joukkoon.
Luonnontilaisten purojen turvaamiseksi vesitaloushankkeelle tarvitaan lupa aina, jos hanke voi vaarantaa puron uoman luonnontilan säilymisen.
Lupakynnyksen alapuolelle jäävien ruoppaus- ja ojitushankkeiden ennakkovalvontaa tehostetaan laajentamalla niitä koskevaa ilmoitusvelvollisuutta. Tällaisista hankkeista on tehtävä viranomaiselle ilmoitus, jossa on tiedot hankkeesta, sen toteuttamistavasta ja ympäristövaikutuksista.
Vesiluvan myöntämisestä päättää kuten nykyisinkin aluehallintovirasto. Lakiin lisätään säännös, jonka mukaan aluehallintoviraston on pyydettävä valtioneuvoston lausunto yhteiskunnan kannalta tärkeässä vesitaloushankkeessa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi kulkuyhteyksien järjestämiseen, vesi- tai energiahuollon turvaamiseen tai alkuperäisen luonnon suojeluun liittyvät valtakunnallisesti merkittävät hankkeet. Lausunto ei kuitenkaan sido lupaviranomaista.
Veden ottamista koskevaa etusijajärjestystä tarkistetaan siten, että paikallisten vedenottamistarpeiden ensisijaisuus korostuu. Kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa vedenottamon suoja-alueen perustamiseen parannetaan. Suoja-alueen perustamista voivat vaatia vedenottamoluvan hakijan lisäksi myös asianosaiset sekä viranomainen.
Lakiin lisätään vedenkorkeuden pysyvää nostamista koskevat erityissäännökset. Tällä uudistuksella pyritään tukemaan vesistöjen kunnostushankkeita, joihin voi liittyä keskivedenkorkeuden nostaminen.
Vesiluvan myöntämiseen liittyvästä katselmustoimituksesta sekä lopputarkastuksesta luovutaan, jotta vesiasioiden käsittely nopeutuisi. Tämä asettaa hankkeesta vastaaville nykyistä laajemman velvollisuuden selvittää hankkeen vaikutuksia ja siitä aiheutuvia vahinkoja.
Mahdollisuutta muuttaa jälkikäteen vesiluvan määräyksiä laajennetaan sellaisiin hankkeisiin, joille on myönnetty lupa ennen nykyisen vesilain voimaantuloa. Muuttamisen perusteena voivat olla hankkeesta aiheutuvat ennakoimattomat vahingot, olosuhteiden muuttuminen tai turvallisuussyyt.
Lakiin sisällytetään mahdollisuus määrätä vesilupa raukeamaan, jos luvanhaltijaa ei enää ole tai hanke on menettänyt alkuperäisen merkityksensä.
Lisäksi lakiin otetaan säännökset saamelaisille alkuperäiskansana kuuluvien oikeuksien turvaamisesta vesitaloushankkeita toteutettaessa.
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin aikoinaan poikkeuslakina säädetyn vesien käyttöoikeuksia koskevan valtuuslain kumoamiseksi vuoteen 2017 mennessä. Hallituksen tulee myös selvittää pohjavesialueiden kartoitukseen liittyvän lainsäädännön kehittämistä sekä valvontamaksun käyttöönottamista vesitaloushankkeissa.
Lisätietoja:
lainsäädäntöneuvos Jari Salila, puh. 09 1606 7706,
sähköposti: [email protected]
Vesilaki (PDF) löytyy tiedotteesta verkkosivuilla www.om.fi