Selvitys: Vihapuhe vaikuttaa uhrin turvallisuuden tunteeseen

Selvitykseen vastanneista vähemmistöryhmien edustajista, jotka olivat kokeneet viimeisen 12 kuukauden aikana vihapuhetta tai häirintää, 61 % koki sen vaikuttaneen vastaajan yleiseen turvallisuuden tunteeseen. Puolet kertoi sen vaikuttaneen psyykkiseen terveyteen ja kolmannes viranomaisluottamukseen.

Selvityksen tiedonkeruu perustui avoimeen kyselyyn (vastaajia 1 475) sekä kohderyhmä- ja asiantuntijahaastatteluihin. Vastaajissa painottuvat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat henkilöt. Vastaajista 59 % oli naisia.

Vihapuhetta kohdattiin julkisilla paikolla ja internetissä

Vihapuhetta ja häirintää vastaajat kohtasivat kaduilla, parkkipaikoilla, puistossa ja muissa julkisissa paikoissa. Toiseksi yleisin paikka oli internet, erityisesti yleiset keskustelupalstat ja sosiaalinen media. Osa internetissä koetusta vihapuheesta kohdistui suoraan henkilöön, mutta usein vähemmistöryhmään kuuluva koki omaan ryhmäänsä kohdistuvien vihamielisten yleistysten kohdistuvan itseensä.

Selvityksen mukaan yleisimmin vihapuhe tai häirintä oli sanallista loukkaamista, nimittelyä tai nöyryytystä. Esimerkiksi maahanmuuttajilla tyypillisessä tilanteessa tuntematon ihminen solvasi tai kommentoi henkilön vieraskielisyyttä tai ulkonäköä julkisella paikalla. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kokivat yleisimmin sukupuolittunutta halventamista tuntemattomalta tekijältä. Etenkin seksuaalivähemmistöihin kuuluvat naiset kertoivat joutuneensa miesten tekemän seksuaalisväritteisen häirinnän kohteeksi.

Romanit puolestaan kokivat vihapuhetta tai häirintää erityisesti palvelutilanteissa. Vammaisten vastauksissa korostui myös palvelujärjestelmän taholta koettu syrjintä. Saamelaisten kokema vihapuhe on ollut usein osittain poliittista ja liittynyt saamelaisten oikeuksiin tai oman saamelaisidentiteetin tunnustamiseen saamelaisyhteisössä. Uskonnolliseen vähemmistöryhmään kuulumisen takia yleistä oli ahdistus johtuen voimakkaan negatiivisesta ja yleistävästä valtamedian ja sosiaalisen median uutisoinnista.

Vastaajat välttelivät liikkumista tietyillä paikolla vihapuheen pelossa

Yli puolet vastanneista kertoi, että välttää joitakin paikkoja, koska pelkää joutuvansa vihapuheen tai häirinnän kohteeksi. Kolmannes vastaajista kertoi välttävänsä liikkumista joissakin paikoissa läheistensä kanssa. Esimerkiksi julkisten kulkuneuvojen vältteleminen rajoittaa ja hankaloittaa elämää. Muita seurauksia olivat esimerkiksi vähemmistöryhmään kuulumisen peitteleminen, oman sosiaalisen kanssakäymisen väheneminen ja luottamuksen väheneminen poliitikkoihin ja kanssaihmisiin.

Selvitykseen vastanneiden mukaan tekijät olivat useimmiten tuntemattomia. Vammaisten kohdalla yhdeksi tekijäryhmäksi nimettiin terveydenhuollon tai sosiaalihuollon työntekijät. Saamelaiset ja uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvat taas kokivat tekijän olleen usein julkisessa asemassa oleva henkilö, esimerkiksi poliitikko.

Vihapuheesta ei ilmoitettu viranomaisille

Vihapuheen kohteiksi joutuneista vastaajista vain pieni osa oli ilmoittanut vihapuheesta tai häirinnästä jollekin taholle. Yleisimmin häirinnästä tai vihapuheesta oli ilmoitettu epäviralliselle tai tapahtumapaikkaan liittyvälle taholle, esimerkiksi ravintolan henkilökunnalle tai keskustelupalstan ylläpitäjälle. Ilmoittamatta jättämisen syy oli vastaajien mukaan se, etteivät he uskoneet, että asialle olisi tehty mitään.

Selvityksen perusteella tutkijat kehottavat viranomaisia ja järjestöjä panostamaan yhä enemmän yhdenvertaisuustyöhön. Myös viharikokset tulisi tunnistaa nykyistä paremmin.

Selvitys tarkoitus toteuttaa jatkossa joka neljäs vuosi

Tiedonkeruu tehtiin syksyllä 2015. Selvityksen toteutti oikeusministeriölle Owal Group.

Vihapuheella tarkoitettiin selvityksessä julkisuudessa esitettyä ilmaisua tai puhetta, jolla levitetään, yllytetään, ylläpidetään tai oikeutetaan vihaa ja jonka vähemmistöryhmiin kokevat uhkaavana tai loukkaavana. Häirintä pitää sisällään loukkaavat puheet ja myös loukkaavat viestit ja eleet. Selvityksessä ei oteta kantaa siihen, ovatko vastanneiden kokemukset rangaistavaa vihapuhetta. Aineiston perusteella voidaan kuvata ilmiöitä, mutta ei tehdä yleistyksiä vihapuheen tai häirinnän yleisyydestä.

Selvityksen tavoitteena oli tuottaa tietoa vihapuheen ja häirinnän vaikutuksista eri vähemmistöryhmien turvallisuuden tunteeseen. Kyseessä oli ensimmäinen selvitys Suomessa, jossa on kartoitettu vihapuheen vaikutuksia sen kohteeksi joutuneille. Vastaava selvitys on tarkoitus toteuttaa joka neljäs vuosi. Selvitys on osa syrjinnän seurantajärjestelmää, jota oikeusministeriö vetää.

Lisätietoja:
tutkija Laura Jauhola (Owal Group), puh. 050 443 1841,
tutkija Nita Korhonen (Owal Group), puh. 050 523 4889,
ylitarkastaja Katriina Nousiainen (oikeusministeriö), puh. 02951 50275, ja
erityisasiantuntija Panu Artemjeff (oikeusministeriö), puh. 02951 50211