Ministeri Brax Nuorisoväkivallan riskitekijät ja nuorisoväkivallan ehkäiseminen -seminaarissa 18.5.2010

Oikeusministeriö 18.5.2010 7.00
Puhe -

Hyvä seminaariyleisö,

Suhteellisen pieni osa nuorista tekee suuren osan kaikesta väkivallasta. Myös uhrikokemukset jakautuvat epätasaisesti: suuri osa uhrikokemuksista kasautuu pienelle osalle nuorista. Osittain samoille nuorille kasautuvat myös erilaiset psykososiaaliset ongelmat. Nämä tosiasiat käyvät toistuvasti ilmi viime aikoina tehdyistä nuorison kokemaa ja tekemää väkivaltaa koskevista tutkimuksista.

Syystäkin nuorten väkivalta on politiikkojen huolenaihe. Väkivallan vähentäminen on ollut keskeinen tavoite hallitusohjelmissa ja väkivallan vähentämiseen tähtäävissä ohjelmissa. Väkivalta kiinnostaa myös kansalaisia ja nuorten kanssa työtä tekeviä. Nuorisoväkivallasta sekä väkivallan ehkäisemisen mahdollisuuksista tiedottaminen ovat tärkeitä teemoja.

Täällä rikoksentorjuntaneuvoston väkivaltajaoston seminaarissa kuulemme tänään nuorten väkivallasta viimeisimmän tutkimuksen valossa. On ensiarvoisen tärkeää saada tietoa myös väkivallan riskitekijöistä. Väkivalta aiheuttaa yhteiskunnalle valtavasti kustannuksia, mutta myös inhimillistä kärsimystä, jonka mittaaminen rahassa on mahdotonta. Siksi on rohkaisevaa muistuttaa, että väkivaltaa voidaan ehkäistä. Väkivallan vähentämiseksi ja ehkäisemiseksi on tärkeää tutkia, tunnistaa ja auttaa riskiryhmiä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa jo lapsuudessa.

Tämän päivän aikana kuulemme keinoista, joilla voidaan puuttua nuorten väkivaltaan. Rikoksentorjuntaneuvoston yksi keskeinen tehtävä on juuri välittää tietoa hyvistä käytännöistä. Aivan tämän seminaarin aluksi kuulimme myös väkivaltaa kokeneiden nuorten omista kokemuksista. Tämä on yksi uusi avaus väkivallan ehkäisemisen kentällä.

Hyvä yleisö,
On ikävä todeta, että väkivallan vähentämiseen tähtäävistä ohjelmista huolimatta väkivalta ei ole vähentynyt toivotulla tavalla. Vuonna 2009 toteutettu kansallinen uhritutkimus viittaa siihen, että 2000-luvulla väkivallan määrässä ei ole tapahtunut kovin suuria muutoksia; varsinkin fyysistä väkivaltaa kokeneiden osuus on pysynyt lähes muuttumattomana eli noin kuudessa prosentissa vuodessa.

Positiivisia muutoksia on kuitenkin tapahtunut; pitkällä aikavälillä tarkasteltuna julkisella paikalla tapahtuva katuväkivalta ja vanhempien lapsiin ja nuoriin kohdistama kuritusväkivalta ovat vähentyneet. Erityinen huolenaihe on silti 18-20 -vuotiaiden lisääntyneet vakavat väkivallan teot eli koulusurmien kaltaiset tapahtumat.

Uhritutkimus osoittaa myös sen, että se yksi prosentti väestöstä, joka koki vähintään kymmenesti väkivaltaa vuoden aikana, on jossain määrin painottunut nuoriin ja naimattomiin henkilöihin. Toistuvat uhrikokemukset saattavat tosin olla yhteydessä nuorille ikäryhmille ominaisiin vapaa-ajan rutiinitoimintoihin. Väkivallan kohteeksi joutuminen onkin vahvasti ikään liittyvä ilmiö: eniten väkivaltaa kokevat nuorimmat vastaajat.

Tutkimuksista nousee esille haastavia tietoja: se, että väkivaltatapahtumat kasaantuvat voimakkaasti pienelle vähemmistölle, joka kokee toistuvasti väkivaltaa - eli uudelleen uhriksi joutuminen on yleistä. Rikoksentorjunnan näkökulmasta on tärkeä tietää myös se, että vain suhteellisen pieni joukko nuorisosta tekee suuren osan väkivallasta. Tänään kuulemme vastauksia siihen, keitä he ovat ja mitkä olisivat keinot ehkäistä väkivaltaa. Mistä voimme tunnistaa riskiryhmät? Millaisia erityispalveluja he tarvitsevat? Millaisilla käytännön hankkeilla voidaan ehkäistä väkivaltaa?

Arvoisa seminaariyleisö,
Niin nuorille tehdyt kyselytutkimukset kuin myös ikäluokkaa koskevat pitkittäistutkimukset ovat osoittaneet, että rikokset kasautuvat moninkertaisille uusijoille ja kasautuneeseen väkivaltaan liittyy tyypillisesti myös muita ongelmia. Päihderiippuvuus, alhainen koulutustaso, työttömyys ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat siis selvässä yhteydessä niin väkivalta- kuin omaisuusrikollisuuteen.

Ennalta ehkäisemisen näkökulmasta on edelleen pidettävä mielessä, että työttömyys saattaa lisätä riskiä syrjäytymiseen. Alkoholi on tietenkin suuri yksittäinen tekijä väkivallan taustalla, vaikka tutkimusten mukaan on lohdullista, ettei nuorten alkoholin käyttö näytäkään lisääntyneen.

Väkivallan vähentäminen on pitkäjänteistä työtä ja siinä tarvitaan siis laaja-alaista lähestymistapaa. Tehokkainta on, kun useita toimia toteutetaan samanaikaisesti. Osa väkivallan riskiä lisäävistä tai ehkäisevistä tekijöistä liittyy tiettyihin konkreettisiin tilanteiseen, jolloin väkivaltaa voidaan vähentää niin sanotun tilannetorjunnan menetelmillä. Kun tarkastelemme ongelmien listaa, käy ilmeiseksi, että tilannetorjunnan menetelmät eivät yksinään riitä.

Tärkeä osa toistuvasta väkivaltakäyttäytymisestä liittyy nimittäin yksilöllisen haavoittuvuuden ja väkivaltaisuutta lisäävien ympäristön riskitekijöiden yhteisvaikutukseen varhaislapsuudessa. Siksi haluan tähdentää, että tarvitsemme toimia, joilla lasten tasapainoista kehitystä voidaan edistää riittävästi ja riittävän varhaisessa vaiheessa.

Suomessa tehdään uusia avauksia. Nyt käynnistetään kokeilua, joka liittyy lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn ja edistää myös väkivaltaisessa perheessä elävien lasten ja nuorten asemaa. Kolmella paikkakunnalla tehdään moniammatillisessa yhteistyössä akuutin vakavan väkivallan riskiarviointia, jonka käytöstä on Englannissa saatu rohkaisevia kokemuksia ja hyviä tuloksia väkivallan vähentämiseksi. Rikoksentorjuntaneuvosto on mukana tukemassa hanketta yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, sosiaali- ja terveysministeriön sekä sisäministeriön kanssa.

Väkivallan ehkäisemisen keskeiset mahdollisuudet ovat sukupolvelta toiselle siirtyvän väkivallan ehkäisyssä ja ylipäätään syrjäytymisen ehkäisyyn tähtäävissä toimissa. Nuorisotyöttömyyden vähentäminen esimerkiksi työpajojen ja etsivän nuorisotyön keinoin näyttäisi olevan tehokasta. Osa riskiryhmiin kuuluvista nuorista tarvitsee yksinkertaisesti elämän hallinnan ja arjessa selviämisen taitoja.

Seminaarin järjestänyt rikoksentorjuntaneuvoston väkivaltajaosto haluaa edelleen painottaa sitä, että rikokset ja sosiaaliset ongelmat kasautuvat pienelle ryhmälle ja kulkevat jossain määrin käsin kädessä. Niukoista resursseista päätöksiä tehtäessä olisi otettava vakavasti nämä viestit. Olisi taattava, että nuorten mielenterveys- ja tukipalveluja on riittävästi ja että palveluihin ja hoitoon ohjaus pysyy riittävän tehokkaana. Syrjäytymisen ehkäiseminen on väkivallan vähentämisessä keskeistä.

Hyvät kuulijat,
Tänään iltapäivän paneelissa saamme tutustua kouluyhteisön mahdollisuuksiin ehkäistä väkivaltaa. Tutkimusten mukaan opettajat ovat tärkeässä roolissa ja hyvin tarkkanäköisiä lasten ongelmien suhteen. Kun puhumme nuorten väkivallanteoista, osoittavat tutkimukset, että esimerkiksi koulusurmien taustalla on lähes kaikissa tapauksissa ollut vertaisryhmästä syrjäytyminen, mutta myös pitkään jatkunut kiusatuksi joutuminen (Salmivalli 2009).

Toivon iltapäivän paneelin rohkaisevankin seminaariyleisöä keskusteluun. Meidän on tärkeä välittää kouluille sekä päättäjille tietoa koulujen mahdollisuuksia käyttää keinoja, joilla voidaan vaikuttaa nuorten asenteisiin ja lasten keskinäiseen vuorovaikutukseen niin, että ongelmia ratkaistaisiin muilla keinoin kuin väkivalloin. Kaikella tavalla turvallinen kouluyhteisö vähentää tehokkaasti myös väkivaltaa. Kun tutkimusten mukaan yksilöiden väkivalta-alttius ilmenee monimuotoisesti ja eri ympäristöissä, on tämä entistäkin keskeisempää.

On ilo kertoa, että meillä on jo hyviä esimerkkejä onnistuneista hankkeista, joita kouluyhteisössä toteutetaan. Euroopan rikoksentorjuntakilpailun viime vuonna voittanut KiVa-hanke on käytössä yli puolessa Suomen peruskouluista ja se on antanut suuren panoksen kiusaamisen vähentämiseen. Tarvitsemme arvioitua tietoa rikoksentorjunnan kehittämiseksi ja KiVa-hankkeesta voimme huomata, että satunnaistettuun koe-kontrolliasetelmaan perustuvia arviointitutkimuksia on mahdollista tehdä myös yhteiskunnallisista hankkeista.

Hyvien tulosten aikaansaamiseksi Euroopassa järjestetään vuosittain kilpailu, jonka tarkoituksena on rohkaista rikoksentorjuntamenetelmien kehittämistä. On yhteiskunnalle hyödyllistä, jos voimme välittää tietoa hankkeista, joista on hyötyä rikosten ehkäisemisessä ja vähentämisessä.

Rikoksentorjuntaneuvosto etsii tällä hetkellä Suomen ehdokasta vuoden 2010 Euroopan rikoksentorjuntakilpailuun. Kilpailun teema on tänä vuonna turvallinen koti turvallisessa yhteisössä ja se kiinnittää huomioita paikallisiin hankkeisiin, jotka edistävät kansalaisten turvallisuuden tunnetta kotona, naapurustossa ja yhteisöissä. Kukin EU-maa voi esittää kilpailuun yhtä hanketta ja rikoksentorjuntaneuvosto valitsee Suomen ehdokkaan syyskuussa. Toivoisinkin, että rikoksentorjuntaneuvosto saisi paljon hyviä ehdokkaita kilpailuun mahdollisesti täälläkin esillä olleista hankkeista.

Hyvä seminaariyleisö,
Olen iloinen, että tämän seminaarin aikana meillä on mahdollisuus kuulla erilaisista hankkeista, joilla nuorten väkivaltaa on pyritty vähentämään. Väkivallan ehkäisyssä painopiste on ollut siinä, mitä nuorille pitäisi tehdä. Se näkökulma on tärkeä, mutta alussa esitetty video kertoi Katkaise ketju-hankkeesta, jossa asioita tehtiin yhdessä nuorten kanssa. Erityisen iloinen olenkin siitä, että tämän seminaarin ensimmäisen ohjelmanumeron pääsivät esittämään väkivaltaa kokeneet lapset ja nuoret. Saimme kuulla nuorten oman äänen ja heidän kokemuksiaan. Uskon, että tätä materiaalia levittämällä aikuisten ja päättäjien tietoisuuteen tulee se, miltä nuoresta tuntuu ja että se alentaa kynnystä toimia ja puuttua.

Toivoisin silti edelleen, että nuorten ja lasten oma ääni voimistuisi, kun heille kuuluvia palveluita suunnitellaan. YK:n lapsen oikeuksien sopimus takaa lapselle oikeuden osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi. Lapsen ja nuoren osallisuus häntä koskevien asioiden hoidossa on maassamme myös lainsäädännöllä turvattu oikeus.

Olen melko vakuuttunut, että nuorten kuuleminen ei ole vielä riittävällä tasolla. Esimerkiksi palveluiden kehittämisessä lasten osallistumisen oikeudet eivät toteudu. Positiivisia kokemuksia väkivaltaa kokeneiden nuorten mahdollisuuksista toimia asiantuntijoina on kuitenkin saatu ulkomailta. Esimerkiksi Skotlannissa kuultiin nuoria viranomaisten tekemistä esityksistä kotona tapahtuvan väkivallan vähentämiseksi.

Arvoisat kuulijat,
Pidän tällaisia esimerkkejä tärkeinä, kun pohdimme, miten Suomessa voisimme vahvistaa nuorten kuulemista. Väkivallasta ei välttämättä puhuta, kun kysymme nuorilta yleisesti, millaisia uhkia heillä on omassa arjessaan.

Vuosi sitten julkistetussa Kansallisen väkivallan vähentämisen ohjelman arvioinnissa rikoksentorjuntaneuvoston väkivaltajaosto esitti jatkosuosituksia, jotka myöhemmin liitettiin sisäisen turvallisuuden ohjelmaan. Yksi niistä suosituksista koski juuri sitä, että väkivaltaa kotonaan nähneet tai kokeneet nuoret otettaisiin mukaan laatimaan väkivallan vähentämiseen tähtääviä toimia.

Olisiko nyt aika ottaa askel eteenpäin? Lapsiin ja nuoriin kohdistuvan väkivallan vähentämiseen tähtäävien ohjelmien laatimisprosessissa tarvitsisimme ehkä aivan oman erityisen työpajan, jossa nuorten ääni kuuluu. Tällaisessa erityisessä paneelissa voitaisiin päästä kiinni siihen, mitä väkivaltaa kokeneet lapset ja nuoret itse pitävät tehokkaimpina keinoina vähentää väkivaltaa ja millaista tukea he tarvitsisivat. On tärkeää, että lapset ja nuoret saavat entistä enemmän tilaisuuksia, joissa heidän asiantuntemustaan voidaan hyödyntää. Olen varma, että tällaisia paneeleja tai työpajoja olisi mahdollista järjestää. Niiden toteuttaminen jääkin varmasti yhdeksi lähitulevaisuuden haasteeksi.

Lopuksi toivotan teille kaikille seminaarin osallistujille antoisaa ja mielenkiintoista päivää.