Oikeusministeri Brax Päätoimittajien yhdistyksen Lähdesuoja NYT -seminaarissa 18.1.2010

Voimassa olevan esitutkintalain 27 §:n 3 momentin mukaan lähdesuoja on mahdollista murtaa esitutkinnassa, jos tutkittavana on rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta. Oikeudenkäynnissä murtaminen on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §:n 4 momentin mukaan mahdollista myös, jos asia koskee tietoa, joka on annettu vastoin sellaista salassapitovelvollisuutta, jonka rikkomisesta on erikseen säädetty rangaistus.

Oikeusministeriön ja sisäasiainministeriön asettama esitutkinta- ja pakkokeinotoimikunta luovutti mietintönsä 20.5.2009. Toimikunta ehdotti säädettäväksi uuden esitutkintalain, jonka 7 luvun 8 §:ssä säädettäisiin todistajan ilmaisuvelvollisuudesta ja kieltäytymisestä todistamasta. Pykälän 4 momentti poikkeaisi voimassa olevan esitutkintalain 27 §:n 3 momentista niin, että ilmaisuvelvollisuus olisi esitutkinnassa kuuden vuoden enimmäisrangaistuksen omaavien vakavien rikosten lisäksi myös silloin, kun asiassa on todennäköisiä syitä epäillä, että tieto on annettu vastoin sellaista salassapitovelvollisuutta, jonka rikkomisesta on erikseen säädetty rangaistus, ja vastaaminen tai todistusaineiston esittäminen on ilmeisen välttämätöntä rikoksen selvittämiseksi ja perusteltua rikoksen vakavuuteen tai seurauksiin nähden. Uuden lain 7 luvun 9 §:n mukaan todistajankuulustelu toimitettaisiin nykylain mukaisesti tuomioistuimessa todistajan kieltäytyessä todistamisesta.

Kysymys on tärkeästä ja herkästä asiasta. Kuten toimikunnan mietinnönkin yleisperusteluissa todetaan, että lähdesuojalla on tärkeä merkitys tiedotusvälineiden tiedonsaannin turvaamisessa. Korostan, että erityisesti lähdesuojalla on merkitystä vallanpitäjien toiminnan kontrolloimisessa. Lähdesuojan murtamismahdollisuuksiin onkin syytä suhtautua erittäin pidättyvästi ja oma näkemykseni lähdesuojan murtamismahdollisuuksien laajentamiseen on kriittinen.

Toki on niin, että erityisesti silloin, kun salassapitovelvollisen lainvastaisesti antamat tiedot ovat virheellisiä tai puutteellisia ja niiden julkaisemisesta on aiheutunut vakavia seurauksia tietojen kohteelle, olisi tarpeen voida punnita lähdesuojan merkitystä suhteessa yksityisen henkilön kärsimään vahinkoon.

Toimikunnan mietinnön yleisperusteluissa todetaan edelleen, että julkisen vallan velvollisuutena on aktiivisesti turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Tämä koskee luonnollisesti myös niitä henkilöitä, joiden oikeuksia on loukattu salassapitovelvollisuuden rikkomisella. On valtion velvollisuus turvata se, että näidenkin rikosten tutkinta on tehokasta. Lähdesuojan turvaaminen taas on erittäin tärkeää sananvapauden toteutumiselle. Mietinnön mukaan tämäntapainen perusoikeuksien kollisio ei ole harvinaista. Tällöin tulisi pyrkiä omaksumaan perusteltavissa olevista vaihtoehdoista sellainen, joka parhaiten edistää perusoikeuksien toteutumista. Mietinnössä todetaan, että perusoikeudet eivät ole sillä tavoin ehdottomia, ettei niitä saisi missään oloissa ja millään tavoin rajoittaa.

Lisäksi yleisperusteluissa todetaan, että salassapitorikoksia koskevat rangaistussäännökset eivät enää aiheuta sellaisia ongelmia, joita nykyistä esitutkintalakia säädettäessä nähtiin, kun salassapitorikosta ja -rikkomusta koskevat rangaistussäännökset on keskitetty rikoslakiin. Tämä liittyy siihen, että tällaista nyt käsiteltävää lähdesuojaa koskevaa muutosta ehdotettiin jo vuonna 1985 nykyisen esitutkintalain säätämisen yhteydessä, mutta tuolloin eduskunnan lakivaliokunta viittasi siihen, että salassapitovelvollisuuden rikkomista koskevia säännöksiä niihin liittyvine rangaistussäännöksineen on useita satoja. Lisäksi mietinnössä todetaan käytännön osoittaneen, että mahdollisuus lähdesuojan murtamiseen tuomioistuinkäsittelyssä on salassapitovelvollisuuden rikkomiseen liittyvissä tapauksissa jokseenkin näennäinen, jos murtaminen ei ole mahdollista myös esitutkinnassa.

Mietinnön yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että kynnys lähdesuojan murtamiselle olisi näissä tapauksissa kuitenkin korkea. Lisäksi asiaa tulisi ensisijaisestipyrkiä selvittämään muilla tutkintakeinoilla. Lähdesuojan murtamisen tulisi aina perustua perusteelliseen yksittäistapaukselliseen harkintaan siitä, että murtaminen on perusteltua rikoksen vakavuuteen ja seurauksiin nähden. Murtaminen olisi selvästi poikkeuksellinen toimenpide eikä se tulisi kysymykseen tavanomaisissa tapauksissa. Yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan vielä se, että todistajalla olisi aina mahdollisuus saada tuomioistuimen harkittavaksi kysymys siitä, onko lähdesuojan murtamiselle edellytyksiä.

Mietinnön lausuntopalautteesta voidaan todeta se, että eduskunnan apulaisoikeusasiamies ei pidä ehdotettua muutosta uhkana sananvapaudelle. Hän samoin kuin esitystä lähtökohtaisesti perusteltuna ja kannatettavana pitänyt Valtakunnansyyttäjävirasto ovat kuitenkin esittäneet säännösehdotuksen muokkaamista. Tietosuojavaltuutettu on todennut voitavan lähteä siitä, että lähdesuojan murtaminen ehdotetulla tavalla olisi viimekätinen keino rikoksen selvittämiseksi. Median edustajat ovat vastustaneet ehdotettua muutosta. Median taholta on katsottu, että ehdotettavan säännöksen soveltamiseen liittyy huomattavia ongelmia ja se olisi ristiriidassa Suomen perustuslain 12 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa turvatun sananvapaudensekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön vastainen. Myöskään Suomen Lakimiesliitto ja Suomen Asianajajaliitto eivät ole kannattaneet ehdotettua muutosta.

Mitä tulee toimikunnan ehdotukseen, eräitä osittain jo edellä mainittuja seikkoja on syytä nostaa esiin. Ensinnäkin nykytilan osalta jossakin määrin epäjohdonmukaisena voidaan pitää sitä, että lähdesuoja on muiden kuin kuuden vuoden enimmäisrangaistuksen omaavien salassapitorikosten osalta murrettavissa vain oikeudenkäynnissä. Syytteen nostamisen ja tuomioistuinkäsittelyn edellytyksenä on tehokas ja riittävin keinoin suoritettu esitutkinta.

Toimikunta ei mitenkään vähätellyt sananvapauden turvaamiseen liittyvän lähdesuojan tärkeyttä. Julkisen vallan velvollisuutena on kuitenkin turvatamyös niiden henkilöiden perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien turvaaminen, joiden oikeuksia salassapitorikoksilla loukataan. Perusoikeuksille, kuten sananvapaudelle, on yksittäistapauksessa tyypillistä niiden joutuminen ristiriitaan keskenään, jolloin joudutaan punnitsemaan näitä oikeuksia toisiaan vastaan.

Perus- ja ihmisoikeuksien kollisioon ja niiden väliseen punnintaan liittyy se, että salassapitovelvollisuuden rikkomiseen liittyvä toimikunnan ehdottama lähdesuojan murtaminen olisi hyvin korkean kynnyksen takana. Murtamisen olisi oltava ensinnäkin välttämätöntä rikoksen selvittämiseksi, mikä tarkoittaa sitä, että rikosta ei voida riittävästi tutkia muilla käytettävissä olevilla keinoilla. Lisäksi murtamisen tulisi olla perusteltua rikoksen vakavuuteen tai seurauksiin nähden. Ehdotuksen mukainen kynnys tarkoittaa sitä, että minkä tahansa vähäisen salassapitorikoksen tutkinnassa lähdesuojan murtamismahdollisuutta ei voitaisi käyttää. Lisäksi murtamisesta päättäisi puolueeton tuomioistuin, jos asiasta esiintyy vastakkaisia mielipiteitä.

Ehkä myös yksi käytännön huomio sallitaan. Hyvin tarkkarajaisenakin säännös voisi käytännössä tehdä toimittajan työn vaikeammaksi kuin se teoriassa näyttää, koska toimittajan voisi olla vaikea luvata lähdesuojaa säännöksen soveltamisalan tulkinnanvaraisuuden vuoksi.

Ehdotetun sääntelyn käytännön tarpeeseen liittyy kuitenkin myös eduskunnan oikeusasiamiehen syksyllä 2008 antama ratkaisu. Ratkaisussa todetaan, että julkisuuteen pääsee ajoittain salassa pidettäviä tietoja kesken olevista esitutkinnoista, mikä on kestämätöntä asianosaisten suojaamisen näkökulmasta ja saattaa myös haitata rikosten selvittämistä. Ratkaisun mukaan asiassa saatujen lausuntojen mukaan poliisista tapahtuu tietovuotoja. Esitutkinnasta voivat sinällään antaa tietoja muutkin tahot kuin poliisi (esimerkiksi asianosaiset, todistajat ja silminnäkijät). Joka tapauksessa esitutkintoja koskevat tietovuodot voivat oikeusasiamiehen ratkaisun mukaan aiheuttaa yksittäisille henkilöille suurta ja peruuttamatonta vahinkoa.

Perus- ja ihmisoikeuksien punnintaan liittyvät voimakkaasti Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö. Lähdesuojan turvaaminen liittyy ihmisoikeussopimuksessa suojattuun sananvapauteen. Sopimuksen 10 artiklan 1 kappaleen mukaan sananvapaus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Lähdesuojan murtamisen kannalta olennainen on artiklan 2 kappale, jossa todetaan seuraavaa:

Koska näiden vapauksien käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta, se voidaan asettaa sellaisten muodollisuuksien, ehtojen, rajoitusten ja rangaistusten alaiseksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuimen arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.

Lähdesuojakaan ei siis ole mikään ehdottomasti turvattu oikeushyvä. Jos niin olisi, ei lähdesuojan murtaminen salassapitorikostapauksissa olisi mahdollista oikeudenkäynnissäkään eikä esitutkinnassa siinä laajuudessa kuin nykyisin eli vakavimpien rikosten osalta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstäkin ilmenee, että kysymys on myös näissä tapauksissa tilanteista, joissa perus- ja ihmisoikeuksia ja erityisesti niiden painoarvoa yksittäistapauksessa joudutaan punnitsemaan toisiaan vastaan.

Toimikunnan ehdotusta on arvosteltu siitä, että ehdotettaisiin jotakin, joka on kansainvälisesti poikkeuksellista. Tältä osin tietojen täydentämiseksi sekä muista sananvapauteen liittyvistä ajankohtaisista kysymyksistä oikeusministeriö on viime syksynä päättänyt teettää selvityksen sananvapautta ja yksilön suojaa koskevasta lainsäädännöstä Ruotsissa,Norjassa ja Alankomaissa. Selvityksen tekee oikeustieteen tohtori Päivi Tiilikka Helsingin yliopistosta. Selvityksen kohteena on muun ohessa lähdesuojan sääntely mainituissa valtioissa. Selvityksessä huomioidaan Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö sananvapauden ja yksityiselämän suojaa koskevissa asioissa. Selvityksen on määrä valmistua toukokuun 2010 loppuun mennessä.

Toimikunnan mietintö on ollut 31.8.2009 päättyneellä lausuntokierroksella, jonka pohjalta sisäasiainministeriössä on laadittu lausuntotiivistelmä. Tarkoituksena on, että nykyinen eduskunta ehtii käsittelemään jatkovalmistelussa viimeisteltävät toimikunnan mietintöön perustuvat hallituksen esitykset. Hallituksen esitysten tulisi olla valmiina huhtikuun 2010 lopussa.

Jatkovalmistelussa on pohdittava lausuntopalautteen pohjalta ja muutenkin sitä, onko toimikunnan ehdottama muutos miltään osin toteutettavissa. Toimikunnan ehdotuksen heikkoutena voidaan pitää sitä, että varsinkin yleisperusteluja voidaan pitää varsin niukkoina. Tämä koskee esimerkiksi ihmis- ja perusoikeuspohdintoja, varsinkin Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön näkökulmasta.Tällaisesta kysymyksestä pitäisi myös olla kansainvälisen vertailun tietoja, joita ollaan siis vasta saamassa Tiilikan selvityksen kautta aikaisintaan toukokuun 2010 lopussa.

Kuten edellä todettiin, kansainvälisen vertailun tietojen kartoitus on käynnissä. Selvää on se, että kysymys on ja tulee säilymään mielipiteitä jakavana. Joka tapauksessa toimikunnan ehdotus on herättänyt yhteiskunnallista keskustelua tästä tärkeästä kysymyksestä, mitä voi pitää arvokkaana asiana. Kysymys on asiasta, jota on tarkasteltava ja voitava tarkastella monipuolisesti, eri suuntiin vaikuttavat näkökohdat huomioon ottaen.

Olenkin sitä mieltä, että rajattuihinkaan uudistuksiin ei tule ryhtyä ennen kuin on saatu riittävästi lisätietoja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä ja kansainvälistä vertailutietoa. Lisäksi on käynnistettävä käytännön toimenpiteitä, joilla estetään salaisen tiedon vuotaminen viranomaisista yksityisten kansalaisten suojelemiseksi. Eduskunnan oikeusasiamiehen esittämiin huoliin on siis vastattava kaikilla hyväksyttävillä keinoilla.