Oikeusministeri Tuija Brax Itämeren oppimispolku -hankkeen seminaarissa 16.2.2011

Tervetuloa omasta ja Itämeren oppimispolku -verkoston puolesta tähän seminaariin.

Itämeri on minulle henkilökohtaisesti rakas meri. Olen viettänyt lukuisia kesiä Saaristomerellä purjehtien ja tässä yhteydessä olen tutustunut paitsi upeisiin maisemiin ja hienoihin paikkoihin, myös moniin Itämeren ongelmista. Jokakesäiset leväkukinnot ja samea vesi ovat veneilijälle konkreettisia todisteita rehevöitymisestä.

Olen ollut politiikassa mukana lähes kaksi vuosikymmentä, ja Itämeren suojelu on ollut yksi keskeisistä teemoistani alusta asti. Kuluneella vaalikaudella hyväksyttiin valtioneuvoston Itämeriselonteko, jossa muun ohella esitellään Itämeren suojeluun liittyviä kysymyksiä ja linjataan toimenpiteitä Suomesta tulevan ravinnekuormituksen pienentämiseksi.

Itämeri on matala, osittain suljettu merialue, jonka suolapitoisuus on alhainen ja jonka vesi vaihtuu hitaasti. Nämä seikat tekevät Itämerestä erittäin herkän ja haavoittuvaisen merialueen. Itämeren pahin ongelma on rehevöityminen. Itämeren valuma-alueella asuu noin 85 miljoonaa ihmistä ja valuma-alue on noin neljä kertaa niin suuri kuin itse meri itse. Yli vuosisadan jatkunut ravinnekuormitus on saanut aikaan Itämeren nykytilan.

Suomen osuus Itämeren vuotuisesta ravinnekuormasta on noin 11 %. Suomessa suurin yksittäinen ihmisen aiheuttaman ravinnekuormituksen lähde on maatalous. Maatalouden ravinnepäästöjen vähentämisellä on erittäin suuri merkitys omien rannikkovesiemme, etenkin Saaristomeren kunnon kannalta. Rannikkovesien nykyinen tila on pääasiassa seurausta omasta kuormituksestamme ja tehokkailla toimenpiteillä on mahdollista saada aikaan tuloksia suhteellisen nopeasti.

Itämeriselonteossa pyritään tarttumaan maatalouden ravinnepäästöihin kehittämällä maataloustukijärjestelmää. Selonteon mukaan ympäristötukijärjestelmää pyritään kehittämään siten, että se entistä paremmin kannustaa viljelijöitä sitoutumaan vesiensuojelutoimenpiteisiin.

Selonteossa otettu suunta on oikea, mutta olisin toivonut pidemmälle meneviä toimenpiteitä. On muistettava, että tällä hetkellä yli 90 prosenttia Suomen maanviljelijöistä on EU:n ympäristötuen piirissä. Näyttöä ympäristötukien vaikutuksesta on kuitenkin kertynyt vähän. Ympäristötuen vaikuttavuutta tulisi parantaa pienentämällä tuen perusosaa merkittävästi ja kasvattamalla kohdennettujen tukien osuutta.

Tutkijoiden mukaan jopa 80 prosenttia kaikista maatalouden ravinnepäästöistä tulee noin viidennekseltä pelloista. Ympäristötukien ja -toimien kohdentaminen näille alueille on ehdottoman tärkeää. Kaikki keinot on otettava käyttöön ja viime kädessä kaikkein kuormittavimmat pellot on hallitusti poistettava viljelykäytöstä.

Suomen maatalouden aiheuttaman ravinnekuorman vähentäminen on tärkeää, mutta se ei yksin riitä pelastamaan Itämerta. Suomenlahden suurin ongelma on vuosikausia ollut Pietarin jätevesien aiheuttama ravinnekuormitus. Tämä tilanne on kuitenkin alkanut parantua nopeasti, kun Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuuden puitteissa on parannettu Pietarin alueen jätevesihuoltoa. Nyt käynnissä on Nevan kokoomaviemärihanke, jonka toteuduttua 94 % Pietarin jätevesistä käsitellään asianmukaisesti. Hankkeen on määrä valmistua vuonna 2012.

Viime viikolla saimme hyviä uutisia Baltic Sea Action Summitin seurantakokouksesta. Baltic Sea Action Group -säätiö on pyrkinyt yhdistämään julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden pyrkimykset Itämeren tilan parantamiseksi. Vuosi sitten Helsingissä järjestetyssä kokouksessa niin valtiot, julkishallinnon organisaatiot kuin yksityiset yrityksetkin tekivät sitoumuksia, joilla pyritään ratkomaan Itämeren ongelmia.

Suomen ympäristökeskus (SYKE) on omana sitoumuksenaan tehnyt arvion vuosi sitten tehtyjen Itämerisitoumusten etenemisestä. Arvio on varovaisen positiivinen: 160 sitoumuksesta yli kymmenen prosenttia on jo kokonaan toteutunut ja 70 prosenttia etenee.

Sitoumuksia on erityyppisiä aina rehevöitymisen vähentämiseen tähtäävistä toimista meriturvallisuuden parantamiseen ja itämeritietouden lisäämiseen. Sitoumusten joukossa on sellaisia toimenpiteitä, joilla voi olla konkreettisia tuloksia melko lyhyelläkin aikavälillä. Yhtenä esimerkkinä tällaisista sitoumuksista mainittakoon John Nurmisen säätiön sitoumus pyrkiä vähentämään jätevesien fosforipäästöjä 2500 tonnilla.

Useimmat sitoumuksista ovat kuitenkin sellaisia, joiden vaikutukset näkyvät vasta pitkällä aikavälillä. Onnistuneet kokeilut maatalouden ravinnepäästöjen vähentämisessä voivat esimerkiksi toimia rohkaisevina pilottihankkeina ja hyvinä esimerkkeinä muille. SYKEn arvion mukaan sitoumusprosessin voima piilee juuri siinä, että hyvin erilaiset tahot pystyvät yhdistämään ja keskittämään voimansa Itämeren hyväksi. Mitä useammat tahot saadaan mukaan, sitä paremmat mahdollisuudet Itämerellä on pelastua.

On sanottu, että Itämeri on paitsi maailman saastunein myös maailman tutkituin meri. Uutta ja ajantasaista tietoa tarvitaan myös jatkossa, mutta jo nyt koossa on paljon tietoa siitä, mitä Itämeren eteen voitaisiin tehdä. Suurin haaste on, että Itämeren ympärysvaltiot muuntaisivat tämän tiedon sitovien velvoitteiden kautta käytännön toiminnaksi.

On todella hienoa, että koulut ovat ottaneet aktiivisen roolin itämeritietouden levittäjinä ja ympäristökasvattajina. Itämeren tulevaisuus on niiden käsissä, jotka nyt kouluissa oppivat tärkeää faktatietoa Itämerestä ja toivottavasti myös muodostavat henkilökohtaisen siteen mereen. Näillä eväillä itämerityötä jatketaan myös tulevaisuudessa.

Toivotan kaikille oikein antoisaa seminaaria ja toivon, että löydätte täältä paljon hyviä ideoita ja inspiraatiota!