Oikeusministeri Tuija Brax äänestysikärajatyöryhmän mietinnön luovutustilaisuudessa 8.6.2010

Nuorten äänestysaktiivisuus on meillä laskenut jo pitkään. Ero keskimääräisen äänestysaktiivisuuden ja nuorten äänestysaktiivisuuden välillä on meillä Euroopan suurimpia. Tutkimuksista tiedämme, että muutamissa ensimmäisissä vaaleissa omaksuttu äänestämättömyys jää usein pysyväksi.

Myös väestön ikääntyminen on johtamassa siihen, että nuorten suhteellinen osuus äänioikeutetuista käy yhä pienemmäksi. Tämä tarkoittaa, että jopa ilman äänestysaktiivisuuden voimakasta laskua nuorten ääni kuuluisi vaaleissa aina vain heikommin.

Äänestysaktiivisuuslukuja kommentoidaan usein sanomalla, ettei halu osallistua ja vaikuttaa ole katoamassa mihinkään, se on vain muuttamassa muotoaan. On tärkeää, että yhteiskunnassa kehitetään uusia osallistumisen ja vaikuttamisen kanavia, jotka nuoret kokevat merkityksellisiksi. Äänestäminen on kuitenkin aivan keskeinen osallistumisen ja vaikuttamisen muoto edustuksellisessa demokratiassa. Siksi olisi muun ohella tärkeää, että nuoret antaisivat vaaleissa äänensä ja voisivat myös kokea tämän merkitykselliseksi tavaksi osallistuaja vaikuttaa.

Äänioikeusikärajan lasku 16 vuoteen lisäisi nuorten äänioikeutettujen määrää lähes 120 000:lla. Nuorten vaikutusmahdollisuuksien näkökulmasta tämä ei suinkaan ole merkityksetön joukko, sillä nimenomaan kunnallisvaaleissa yhdellä äänellä on kaikkein suurin merkitys. Nuorten suhteellisen osuuden kasvu kunnallisvaalien äänioikeutetuista voisi siis todella tuoda nuorten äänen vahvemmin esille vaaleissa.

Toisaalta ikärajan alentaminen merkitsisi, että nuoret nykyistä useammin pääsisivät äänestämään ensimmäistä kertaa tutussa kasvuympäristössään, kunnassa, jonka asiat ja palvelut ovat entuudestaan tuttuja ja jossa koti ja koulu voisivat olla tukemassa ja kannustamassa nuorta hankkimaan ensimmäisen äänestyskokemuksensa.

Työryhmä on koonnut raporttiinsa argumentteja sekä äänioikeusikärajan alentamisen että nykyisellään säilyttämisen puolesta.

Omissa korvissani äänioikeusikärajan alentamista vastaan esitetyt argumentit kuulostavat kevyemmiltä kuin sitä puoltavat argumentit. Useimpiin alentamista vastustaviin väitteisiin myös löytyy luonteva vastaväite. Ikärajan säilyttämistä on perusteltu esimerkiksi sillä, että nuorten tietopohja politiikasta on vielä puutteellinen. Tietopohjan puutteita esiintyy kuitenkin yhtä lailla myös muissa ikäryhmissä.

Kuten työryhmäkin raportissaan tuo esille, keskeinen riski äänioikeusikärajan alentamisessa liittyy siihen, millä tavoin yhteiskunnassa kyetään tosipaikan tullen tukemaan nuorten äänestämistä ensimmäisissä vaaleissaan. Jos epäonnistumme tässä, äänioikeusikään varttuu yhä vain nuorempia sukupolvia, jotka ensimmäisissä vaaleissaan jättävät äänestämättä, ja joille äänestämättömyys vähitellen muuttuu pysyväksi ratkaisuksi.

On totta, että mahdollisen kokeilun onnistumista on erittäin vaikea arvioida. Onnistumista tai epäonnistumista tuskin voidaan arvioida sen perusteella, keitä nuoret ovat äänestäneet. Työryhmä on myös tuonut esille, ettei äänioikeus voi olla sidoksissa väestöryhmän aktiivisuuteen tai passiivisuuteen äänestäjinä. Niinpä myöskään nuorten äänestäjien toteutunut äänestysaktiivisuus ei voisi olla peruste tuomita kokeilu epäonnistuneeksi.

Lähinnä kokeilun onnistumista voitaisiin mitata sillä, miten hyvin tai huonosti nuoria on kyetty tukemaan äänestämään ryhtymisessä. Lisäksi perusoikeuksien näkökulmasta tuntuu ongelmalliselta, että kertaalleen annettu äänioikeus ylipäätään voitaisiin viedä pois joltakin ryhmältä.

Työryhmäraportin perusteella näyttää ilmeiseltä, että esimerkiksi Norjan tapaiseen alueelliseen kokeiluun ei Suomessa ole mahdollisuutta, vaan ikäraja on alennettava joko määräajaksi tai pysyvästi koko valtakunnassa. Perustuslainsäätämisjärjestys puolestaan merkitsee, että ensimmäinen mahdollisuus 16 vuoden äänioikeusikärajaan on vuoden 2016 vaaleissa, ellei sitten asiasta synny laajaa poliittista konsensusta jo syksyllä niin, että hallituksen esitys voitaisiin antaa vielä tällä vaalikaudella. Ikäraja 16 vuonna 2016 sinänsä kuulostaa jo lähes valmiilta nuorten äänestysaktiivisuuskampanjan sloganilta!

Mielestäni tulisikin vakavasti keskustella myös siitä, onko äänioikeusikärajan alentaminen ylipäätään asia, josta on syytä järjestää kokeilu, vai tulisiko sittenkin ajatella äänioikeusikärajan alentamista pysyvänä ratkaisuna.

Vihreiden näkemyksenä on, että äänestysikärajan alentamiseen on olemassa perusteet. 16-vuotiaat ovat Suomessa riittävän kypsiä ottamaan kantaa ja vaikuttamaan myös vaaleissa. Muissakin puolueissa on ollut valmiutta äänioikeusikärajan laskemiseen. Esimerkiksi Keskusta on suhtautunut myönteisesti äänestysikärajan laskuun, ja muun muassa Kokoomuksella on myönteinen puoluekokouskanta äänestysikärajan laskemiseen kunnallisvaaleissa ja kunnallisissa kansanäänestyksissä.

Kuten työryhmä on todennut, kyseessä on ennen kaikkea poliittinen valinta, joka edellyttää laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Nyt on oikea aika käydä keskustelua puolueissa, kansalaisjärjestöissä, kouluissa ja kahvipöydissä.

On tärkeää, että myös nuoret ovat keskeisesti mukana tässä keskustelussa. Nuorten kanssa on käytävä syvempää keskustelua siitä, mitä asioita äänioikeus mahdollistaisi ja mitkä asiat mahdollisesti ikärajan laskussa herättävät kielteisiä ajatuksia.

Voidaan nimittäin ajatella, että kyselyissä esille noussut nuorten haluttomuus ikärajan laskuun osaltaan ilmentää sitä äänestämistä kohtaan tunnettua vierautta, jota äänioikeusikärajan alentamisella nimenomaan haluttaisiin liudentaa. Toisaalta nimenomaan tässä kysymyksessä on vältettävä tätimäistä ja setämäistä paremmin tietämistä - nuorten näkemyksiä asiassa on aidosti kuultava ja arvostettava.

Keskustelu äänioikeusikärajan alentamisesta käynnistyy tänään oikeusministeriön Otakantaa.fi-sivustolla. Varsinaisen kuulemis- ja lausuntokierroksen aiheesta oikeusministeriö käynnistää elokuussa. Kuulemiskierroksella erityisen tärkeää on eri keinoin kuulla äänioikeusikärajaa lähestyviä ja äskettäin äänioikeusikärajan saavuttaneita nuoria ja heidän järjestöjään.

Alun perin tämän selvityksen tähtäin on ollut seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Tämän selvityksen ja syksyn keskustelun pohjalta asiasta on mahdollista linjata seuraavan hallituksen ohjelmassa.

Mikäli nuoret ja puolueet kuitenkin pitävät asiaa tärkeänä ja kiireisenä ja uudistuksesta syntyy laaja poliittinen konsensus, hallituksen esityksen antaminen eduskunnalle jo syksyllä 2010 ei sekään ole poissuljettua. Mikäli eduskunta hyväksyisi esityksen tässä ja seuraavassa eduskunnassa, äänioikeusikärajan alentaminen olisi mahdollista jo vuoden 2012 kunnallisvaaleissa. Todennäköisempi aikataulu on kuitenkin vuosi 2016, jolloin asiasta olisi mahdollista keskustella ennen seuraavia eduskuntavaaleja ja linjata asiasta hallitusohjelmasta.