Oikeusministeri Tuija Brax tiedotustilaisuudessa lähisuhde- ja työpaikkaväkivaltaa koskevasta hallituksen esityksestä 3.6.2010

Valtioneuvosto hyväksyi juuri oikeusministeriössä valmistellun ehdotuksen, jossa on kysymys lähisuhde- ja työpaikkaväkivaltaa koskevien säännösten uudistamista. Esityksessä on huomioitu myös rikoksen uhriksi joutuneet lapset.

Kuten kutsussa ilmoitin, kyse on käsitykseni mukaan yhdestä oikeusministeriön tämän vaalikauden tärkeimmistä esityksistä. Vaikka kyse on lainsäädännöllisesti vain yhden pykälän muuttamisesta, uudistus vaikutuksiltaan merkittävä.

Lievät pahoinpitelyt aiotaan siirtää virallisen syytteen alaisiksi silloin, kun ne kohdistuvat alaikäiseen tai tekijälle läheiseen henkilöön taikka henkilöön, joka suorittaa työtehtäviään. Uudistuksella halutaan parantaa näiden erityistä suojaa tarvitsevien uhrien asemaa ja osoittaa entistä selvemmin tekojen moitittavuus. Tavoitteena on, että uusi laki tulisi voimaan vuoden 2011 alussa.

Nykyisin rankaiseminen lievästä pahoinpitelystä edellyttää, että uhri vaatii tekijälle rangaistusta. Kun nämä rikokset tulisivat virallisen syytteen alaisiksi, esitutkinnan käynnistäminen ja tekijän saattaminen vastuuseen eivät olisi enää riippuvaista uhrin tahdosta. Poliisille tulisi myös velvoite selvittää tapahtumainkulkua esimerkiksi kotihälytyksen yhteydessä nykyistä laajemmin.

Lähisuhteet

Lähisuhdeväkivallassa uhri on erityisen suojan tarpeessa, sillä hän on usein haavoittuva ja tekijästä jollakin tavoin riippuvaisessa asemassa. Läheisiin kohdistuva lieväkin pahoinpitely saattaa muodostaa jatkuvan uhan ja pelon ilmapiirin, joka voi heijastua koko perheen elämään.

Virallisen syytteen alaisiksi tulisivat avio- tai avopuolisoon kohdistuneet lievät pahoinpitelyt. Sama koskisi rekisteröidyn parisuhteen osapuolia. Suhde voi olla läheinen, vaikka seurustelukumppanit asuvat erillään tai ovat jo eronneet. Virallisen syytteen alaiseksi tulisivat myös vanhempiin, isovanhempiin ja sisaruksiin kohdistuneet lievät pahoinpitelyt. Esitys on sukupuolineutraali eli se koskee niin naisia kuin miehiä sekä rikoksen tekijöinä että uhreina.

Alaikäiset

Esityksen mukaan lievä pahoinpitely olisi aina virallisen syytteen alainen myös, jos se kohdistuu alle 18-vuotiaaseen. Olisi epäloogista säilyttää syyteoikeuden ikäraja 15 vuodessa, kun lähisuhteet ja työpaikkaväkivalta siirrettäisiin virallisen syytteen alaisuuteen. Uudistus koskisi siis myös nuorten keskinäisiä lieviä pahoinpitelyitä, mutta sakko voitaisiin näissä tilanteissa laissa jo olevien harkinnan mahdollistavien toimenpiteistä luopumissäännösten nojalla jättää määräämättä.

Alle 18-vuotias nuori on kehitysvaiheessa, jossa väkivallalla on erityisen haitallisia vaikutuksia.

Todettakoon, että vanhempien lapsiinsa kohdistama väkivalta on yleisin perheväkivallan muoto. Alle 15-vuotiaaseen kohdistuva lievä pahoinpitely on jo nyt virallisen syytteen alainen. Sama koskee kaikkia huoltajien alle 18-vuotiaisiin kohdistamia tekoja.

Tämä esitys vahvistaisi sitä lainsäädännöllistä tilaa, että lapsen pahoinpitely on vakava asia: rikoslaki ei suvaitse kuritusväkivaltaa, eikä muutakaan lapsiin kohdistettua väkivaltaa.

Työpaikkaväkivalta

Työntekijään kohdistuvan lievän pahoinpitelyn erityispiirre taas on, ettei uhri yleensä pääse pakoon väkivaltatilanteesta. Esityksen mukaan virallisen syytteen alaiseksi tulisi lievä pahoinpitely, joka kohdistuu henkilöön hänen työtehtäviensä vuoksi joko työpaikalla tai esimerkiksi hoivatyötä asiakkaan kotona tehtäessä.

Fyysinen väkivalta ja sen uhka ovat työhön liittyvä terveysriski erityisesti naisvaltaisilla palvelualoilla. Väkivalta kohdistuu esimerkiksi ravintoloiden tarjoilijoihin, kaupan myyjiin, terveyskeskuksen hoitohenkilökuntaan ja sosiaalialan työntekijöihin.

Lievää vakavammat pahoinpitelyt ovat jo nykyisin virallisen syytteen alaisia rikoksia. Samoin julkista valtaa käyttäviin virkamiehiin, esimerkiksi poliiseihin kohdistuva väkivalta, on jo nykyisin virallisen syytteen alainen rikos.

Muut toimet kuin rikoslaki

On syytä korostaa, että yksinomaan lainsäädäntö, etenkään rikosoikeudellinen, ei ole riittävä keino puuttua lapsiin, lähisuhde- ja työpaikkaväkivaltaan. Väkivallan torjunta on sitä tehokkaampaa, mitä paremmin ja varhaisemmin viranomaiset ja uhrin lähipiiri osaavat tunnistaa väkivallan ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin. Väkivallasta toipuminen ja sen loppuminen puolestaan edellyttää usein sekä lähisuhdeväkivallan uhrin että tekijän auttamista esimerkiksi sosiaalityön keinoin.

Lähisuhdeväkivallan uhri tarvitsee yhteiskunnan apua ja häntä tulisikin auttaa henkistä tukea ja käytännön neuvoja tarjoamalla. Tekijä puolestaan saattaa rangaistuksen ohella tarvita hoitoa, ja hänet tulisi ohjata osallistumaan väkivallan katkaisuun tähtääviin ohjelmiin, jotka voivat koskea sekä lievää ja toistuvaa väkivaltaa kuin myös vakavampaa väkivaltaa. Eri toimijoiden tulisi kehittää yhteistyötä niin, että uhri saisi tarvitsemansa tuen ja tekijä hoidon.

Todettua rikoksentorjuntaa liittyvää työtä tehdään sitäkin oikeusministeriössä, mutta yhteistyössä muiden ministeriöiden, viranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa.

Rikoslain muuttaminen ei ole avainväkivallattomaan yhteiskuntaan; se on kuitenkin osa sitä yhteiskunnallista toimenpiteitten kokonaisuutta, joiden avulla väkivaltaa pyritään ehkäisemään.