Blogit

Suomen perustuslaki elintarvikkeena. Kaustisen musiikkilukio

Julkaisupäivä 27.1.2017 12.25 Blogit

Suomen perustuslaki elintarvikkeena

27.1.2017 Hanna Pulkkinen ja Anna-Sofia Tastula, 3. vuosikurssi, Kaustisen musiikkilukio

Joudumme tyytymään siihen tosiasiaan, että osa elintarvikkeemme pääraaka-aineista tulee Ruotsista, sillä perustuslakimme pohjautuu oikeuskäsityksemme lisäksi hyvin vahvasti Ruotsin vallan ajan lakijärjestelmään, etenkin vuoden 1734 lakiin. Kokonaan länsinaapurista plagioidusta konseptista ei kuitenkaan ole kyse, sillä itsenäinen Suomi on jalostanut tätä tuotetta eteenpäin. Perustuslakiamme täytyy kiittää siitä, ettei tuotekehittelyssä ole sorruttu geenimanipulaatioon ja halpoihin raaka-aineisiin, vaan perustuslailla Suomi sitoutuu tavoittelemaan nopeasti saavutettavan hyödyn sijaan rakenteellisesti kauaskantoisia ja oikeudellisesti kestäviä ratkaisuja. Pääosin valtion hallintoa käsittelevä perustuslaki esimerkiksi määrittelee toimintamahdollisuudet ja rajat päättäjien toiminnalle. Valtaosa perustuslakimme sisällöstä ei siis niin sanotusti kaipaa tavallisen kansalaisen huomiota. Demokratiaa on, että voimme tuntea itsemme kuulluiksi ja olomme turvalliseksi sen ansiosta, että tiedämme, millä ehdoilla meitä itseämme koskevat päätökset tehdään.

Perustuslain kritisoijat vetoavat argumentoinnissaan säilöntäaineisiin – lakimuutosten tekemisen vaikeuteen – mutta mitä lakijärjestelmämme pohja olisi ilman jatkuvuutta? Näennäinen pikkutarkkuus ja hienostelu jäävät toiseksi funktionaalisuuteen verrattaessa, ja hyvä niin. Vaikka perustuslaki ei kokonaisuudessaan miellyttäisikään kaikkia, se on sentään rehellinen. Muussa tapauksessa se ei voisi olla objektiivinen ja kaikille tasapuolinen. Suomi-tuotteen kohdalla tuoteseloste on lakikielen ansiosta kiistaton ja se paljastaa kaiken. Mikään muu tapa ei olisi yhtä toimiva tai kansallisromanttisesti ajatellen, yhtä suomalainen. Mikäli tuote sisältää allergeeneja, niistä tulee ilmoittaa kuluttajien oman hyvinvoinnin vuoksi eikä siksi, että kuluttajat voisivat alleviivata E-koodeja ja pudistella kauhistuneena päätään miettiessään, mitä heille oikein syötetään. Perustuslaissa pätee kuitenkin usein sama periaate kuin tuoteselosteissakin, etenkin, kun kyseessä on suomalainen laadukkuus. Samoin kuin kuluttajat usein antavat ensivaikutelman ja yleisen käsityksen johtaa heitä harhaan, myös perustuslain lukijat saattavat pitää joitakin pykäliä turhina tai jopa haitallisina. Arkeen täydellisesti uppoutuvia lakeja ei huomata, eikä niiden hyötyjä tiedosteta. Unohdetaan, että esimerkiksi terveydelle välttämättömäksi tiedetty C-vitamiini on kätketty elintarvikkeisiin salanimellä E-300. Olisiko niin, että perustuslaki huolehtii oikeuksistamme jopa silloin, kun emme sitä itse huomaa?

Perustuslaki perustuu pohjimmiltaan kansalaisten etiikkaan ja moraalikäsitykseen, Suomi-tuotteen kohdalla siis myös muiden kuluttajien kulutustottumuksiin ja siihen, mitä he pitävät terveellisenä. Koska kyseessä on demokratia, olemme myös toistemme kulutustottumusten armoilla. Koska näkemyksemme ovat kuitenkin subjektiivisia ja yleisesti halumme saada oikeuksia on suurempi kuin halumme velvollisuuksien täyttämiseen, tarvitsemme auktoriteetteja: valtion virkamiehet ovat tuotesijoittelijoita, jotka yrittävät ohjailla kulutustottumuksiamme.

Perustuslain ensisijainen tarkoitus on turhasta viihdearvosta riisuttuna turvata valtion asukkaiden oikeudet. Perustuslaki ei täytä nykyihmisten alati kasvavaa viihteen nälkää, minkä takia kiinnostus perustuslakia kohtaan heikkenee siitä itsestään riippumattomista tekijöistä. Kansalaiset eivät siis perehdy perustuslakiin, vaikka omien oikeuksien tiedostamisesta ja tavoittelemisesta olisikin mittavaa hyötyä. Täysin tietämättömiä suomalaiset eivät kuitenkaan perustuslaista ole, sillä tuoteselosteen tarkka analysointi ja puhtaiden raaka-aineiden vaatiminen kertovat siitä, että meillä on jonkinlainen käsitys siitä, mikä on meille hyväksi ja mikä on tavoittelemisen arvoista. Tämä ravitsemustietoisuus on seurausta tuoteselosteen avoimuudesta. Perustuslaki ja sen pohjana olevat arvot siis kouluttavat meistä moraalitajuisia oikeusvaltion kansalaisia.

Vaihtoehtoisuutta maamme perustuslaissa ei tietenkään ole. Miksi kysyä, mitä tänään syötäisiin, kun ruoka on jo nenän alla ja haarukka kädessä? Siitä vain hotkimaan Suomen kansalaisoikeuksia poskeen ja kehittämään itseään!

 

 

Teemablogi