Arto Jääskeläinen: Eduskuntavaalien vaalipiirijakoon muutos?

 fi  |  sv

Eduskuntavaalien vaalijärjestelmän toimivuudesta on käyty julkista keskustelua vuosikymmeniä. Pelkästään viimeisten 20 vuoden aikana vaalijärjestelmää ja sen mahdollista muuttamista on pohdittu ainakin neljässä toimikunnassa, mutta aina ilman tulosta. 

Mikä vaalijärjestelmässä sitten on vikana? Vikoja on kaksi, jotka molemmat aiheutuvat siitä sinänsä järkevästä tosiasiasta, että Suomessa on käytössä ns. suhteellinen vaalitapa. Suhteellinen vaalitapa tarkoittaa käytännössä sitä, että jos puolue saa vaaleissa annetuista äänistä noin 20 %, sen tulee saada myös noin 20 % jaettavina olevista paikoista. 

Ensimmäinen ongelma on se, että Manner-Suomen 12 vaalipiiriä ovat nykyisin keskenään hyvin erikokoisia, koska vaalipiirien koko määräytyy niiden väestömäärän mukaan ja väestö on tunnetulla tavalla keskittymässä yhä enenevässä määrin Etelän suuriin kasvukeskuksiin. Suurin vaalipiiri, Uudenmaan vaalipiiri, kasvaa seuraavissa eduskuntavaaleissa yhä suuremmaksi, 36 edustajan vaalipiiriksi. Kun kahdesta seuraavaksi suurimmasta vaalipiiristä valitaan edustajia 22 (Helsinki) ja 19 (Pirkanmaa), voidaan sanoa, että Uudenmaan kokoero muihin on huima. Keskikoisia, 14-18 edustajan vaalipiirejä on kuusi. Pieniä vaalipiirejä ovat Keski-Suomi (10 edustajaa), Satakunta (8) ja Lappi (7).

Vaalien suhteellisuuden käytännön toteutumista mitataan yleensä ns. piilevän äänikynnyksen avulla. Piilevä äänikynnys kertoo, kuinka suuren osuuden vaalipiirissä annetuista äänistä puolueen tulisi saada, jotta se saisi läpi vähintään yhden kansanedustajan. Äänikynnys on sitä korkeampi, mitä vähemmän vaalipiiristä valitaan kansanedustajia ja päinvastoin. Suurimmassa vaalipiirissä eli Uudenmaan vaalipiirissä laskennallinen piilevä äänikynnys on 2,7 % ja pienimmässä eli Lapin vaalipiirissä 12,5 %. Ero on merkittävä. Tästä aiheutuu myös toinen ongelma: suhteellisuus toteutuu nykyisellä d’Hondtin menetelmällä huonosti nimenomaan kaikkein pienimmissä vaalipiireissä. 

Eduskuntavaalien vaalijärjestelmän kehitysmalleja on monia, joista yksi olisi tietenkin matemaattisesti tasakokoiset vaalipiirit, esimerkiksi 12 vaalipiiriä, joista kustakin valittaisiin 16 tai 17 edustajaa. Alueellisen edustavuuden näkökulmasta tällaiseen ei luonnollisesti ole mahdollisuuksia, koska vaalipiirien rajat jouduttaisiin tällöin piirtämään maamme vakiintuneiden aluejakojen vastaisesti ja aina kulloisissakin vaaleissa erikseen. Lisäksi on hyvä muistaa, että vaalipiirejä ei perustuslain mukaan voi olla vähempää kuin 12. Toisaalta kokemus on osoittanut, että kovin radikaalit uudistusehdotukset eivät yleensä johda mihinkään. 

Teenkin seuraavassa yksinkertaisen ehdotuksen, joka tasoittaa luontevalla tavalla suurimpien vaalipiirien kokoeroja ja samalla piileviä äänikynnyksiä, parantaa kolmen pienimmän vaalipiirin suhteellisuutta ja on toteutettavissa pelkästään muuttamalla vaalilakia.

Ehdotus on kaksiosainen: 
1. Jaetaan nykyinen Uudenmaan vaalipiiri kahtia siten, että Espoon, Kauniaisten ja Vantaan kaupungit muodostavat Pääkaupunkiseudun vaalipiirin ja muut Uudenmaan kunnat Uudenmaan vaalipiirin; 
2. Otetaan niissä vaalipiireissä, joissa valitaan 10 edustajaa tai vähemmän (käytännössä siis Keski-Suomi, Satakunta ja Lappi), käyttöön tuloksen laskentamenetelmänä d’Hondtin menetelmän sijasta suhteellisuutta jonkin verran paremmin toteuttava St. Laguesin menetelmä. 

Vaalipiirejä olisi uudistuksen jälkeen 13 ja niistä 10 suurinta olisi keskenään melko samankokoisia: Helsinki (22 edustajaa), Pirkanmaa (19), Uusimaa (18), Oulu (18), Varsinais-Suomi (18), Pääkaupunkiseutu (17), Kaakkois-Suomi (17), Vaasa (16), Savo-Karjala (15) ja Häme (14). Piilevien äänikynnysten vaihteluväli olisi näissä vaalipiireissä 4,3 – 6,7 %. 

St. Laguesin menetelmän käyttö kolmessa pienimmässä vaalipiirissä muuttaisi vaalitulosta todennäköisesti vain vähän, mutta oikeaan suuntaan: Laskin vuoden 2015 eduskuntavaalien tuloksen uudestaan St. Laguesin menetelmällä ja se muutti vaalien tulosta yhdellä paikalla sekä Lapissa että Keski-Suomessa. Lapissa yhden paikan olisi saanut 10 % äänistä saanut puolue ja Keski-Suomessa 6,7 % äänistä saanut puolue, jotka vuonna 2015 jäivät tyystin ilman paikkoja näissä vaalipiireissä. 

Eduskunta on viimeisten 20 vuoden aikana antanut useita ponsia, joissa edellytetään yhtäältä eduskuntavaalien suhteellisuuden vahvistamista, mutta toisaalta myös poliittisen kentän pirstoutumisen ehkäisemistä. Ehdotukseni saattaisi olla yksi mahdollinen vastaus näihin sinänsä melko ristikkäisiin tavoitteisiin.  

 

__________________________________

Arto Jääskeläinen on oikeusministeriön vaalijohtaja