Liisa Männistö: Kokemuksia lasten osallistumisoikeuksien arviointityökalun pilotoinnista

Julkaisupäivä 27.2.2020 10.15 Blogit OM

Liisa Männistö: Kokemuksia lasten osallistumisoikeuksien arviointityökalun pilotoinnista 

27.2.2020        fi I sv

Lapsella on oikeus sanoa mielipiteensä asioista, jotka vaikuttavat hänen elämäänsä. Aikuisten täytyy ottaa huomioon lapsen mielipide, kun he päättävät lapsen asioista. Heidän täytyy myös kertoa päätöksestä niin, että lapsi ymmärtää sen.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus on kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia koskeva ihmisoikeussopimus. Sopimuksen 12 artiklan mukaan lapsella, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, on oikeus vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.

Miten lapsen oikeus ilmaista oma näkemyksensä varmistetaan Suomen lainsäädännössä? Millaisia rakenteita ja menettelyjä meillä on lasten osallistumisen turvaamiseksi? Ovatko lapset itse tietoisia oikeuksistaan ja kokevatko he osallistumiskeinot toimiviksi? Muun muassa näihin kysymyksiin haimme vastauksia vuonna 2019 toteutetussa hankkeessa, jossa pilotoitiin Euroopan neuvoston kehittämää lasten osallistumisoikeuksien arviointityökalua.

Suomi pilotoi arviointityökalua osana Suomen Euroopan neuvoston puheenjohtajakautta

Suomi toimi Euroopan neuvoston puheenjohtajamaana marraskuusta 2018 toukokuuhun 2019. Puheenjohtajuuskauden yhtenä painopisteenä olivat avoimuus ja osallisuus sekä nuoret ja radikalisoitumisen ehkäisy. Lasten osallistumisoikeuksien arviointityökalun pilotointihanke kytkeytyikin luontevasti Suomen puheenjohtajuuskauden teemoihin.

Hanke toteutettiin yhteistyössä järjestöjen kanssa

Oikeusministeriö otti hankkeesta vetovastuun. Lastensuojelun Keskusliitto ry sekä Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry ottivat hoitaakseen arvioinnin osana toteutetut lasten fokusryhmähaastattelut. Hankkeeseen osallistuivat myös sosiaali- ja terveysministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, sisäministeriö, lapsiasiavaltuutetun toimisto, etnisten suhteiden neuvottelukunta ja Suomen Kuntaliitto.

Haasteeksi muodostui aihepiirin laajuus

Arviointityökalun kattama aihepiiri on varsin laaja, tehdäänhän lapsia koskevia päätöksiä niin varhaiskasvatukseen ja koulutukseen, sosiaalihuoltoon, lastensuojeluun, maahanmuuttoon ja turvapaikanhakuun kuin rikos- ja prosessioikeuteen liittyvissä asioissa. Aihepiirin laajuus ja tarkastelun rajaaminen osoittautuivatkin hankkeen suurimmiksi haasteiksi. Nyt julkaistavassa raportissa tarkastellaan perustuslain lisäksi yli kolmeakymmentä lakia, joissa säädetään lapsen mielipiteen selvittämisestä tai lapsen kuulemisesta häntä koskevassa asiassa. Tarkastelun ulkopuolelle jäi silti vielä joitain katvealueita, kuten vammaispalvelut sekä niitä koskeva lainsäädäntö ja käytänteet.

Toisena haasteena laatu- ja vaikuttavuusindikaattorien puute

Toisena isona haasteena oli se, että arviointityökalu tarkastelee nimenomaan lainsäädäntöä, toimintatapoja ja rakenteita. Arviointityökalu ei sisällä laatu- tai vaikuttavuusindikaattoreita, joten sen avulla ei ollut mahdollista arvioida sitä, miten lasten osallistumisoikeudet Suomessa tosiasiallisesti toteutuvat. Euroopan neuvosto on kuitenkin alustavasti kertonut jatkavansa arviointityökalun kehittämistä, joten toivottavasti tähänkin saadaan jatkossa parempia apuvälineitä. Etenkin haavoittuvassa asemassa olevien lasten, kuten syntymäkodin ulkopuolella asuvien tai vammaisten lasten osallistumisoikeu­ksien yhdenvertaista toteutumista olisi tarpeen arvioida syvällisemmin.

Arviointikriteerit osoittautuivat osin kategorisiksi ja karkeiksi

Kolmantena haasteena olivat työkalussa esitetyt arviointikriteerit, jotka osoittautuivat monilta osin turhan kategorisiksi ja karkeiksi. Selkeiden ja yksiselitteisten mittarien luominen on vaikeaa – sen tietää jokainen, joka on joskus osallistunut minkä tahansa arviointikriteerien tai indikaattorien kehittämiseen. Puhumattakaan, kun mittareiden pitäisi soveltua kaikkiin Euroopan neuvoston 47 jäsenvaltioon.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa indikaattori 8, jossa tarkastellaan lasten edustuksellisen osallistumisen foorumeita paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla. Arvosanan 0 saa, mikäli jäsenvaltiossa ei ole mitään edustuksellisia foorumeita lapsille. Tässä kohtaa ei vielä tule ongelmia arvioinnissa. Sen sijaan arvosanan 1 saa, jos lapsille on tarjolla kansallisen tason foorumi, arvosanan 2 saa aluetason foorumeista ja arvosanan 3, mikäli lakisääteisiä foorumeita on olemassa sekä kouluissa, paikallisella, alueellisella että kansallisella tasolla. Arviointikriteerit eivät ota huomioon esimerkiksi sitä, että tilanne eri puolilla Suomea voi osallistumisen rakenteiden osalta olla hyvin erilainen. Arviointityökalu ei myöskään auta arvioimaan, miten hyvin rakenteiden edustuksellisuus ylipäätään toteutuu – saati minkälainen vaikuttavuus näillä rakenteilla on.

Mitä jäi käteen ja miten tästä eteenpäin?

Euroopan neuvoston arviointityökalu auttoi kokoamaan laajan tietopohjan, joka tarjoaa hyvän perustan lasten osallistumisoikeuksien seurannalle ja edistämiselle Suomessa. Arviointityökalu ei ole täydellinen, mutta antaa oivan viitekehyksen lasten osallistumisoikeuksien tarkastelulle. Pilotointihankkeen ohjausryhmä totesi, että arviointityökalu on turhan raskas ja työläs menetelmä säännöllisesti toistettavaksi. Jäämmekin mielenkiinnolla seuraamaan, miten Euroopan neuvosto mahdollisesti kehittää työkalua eteenpäin (ja tarvittaessa osallistumme myös itse kehittämistyöhön).

Valtioneuvostossa on parhaillaan käynnissä useita laajoja strategioita, ohjelmia ja hankkeita, joilla on suoria yhtymäkohtia lasten osallistumisoikeuksiin. Kansallinen lapsistrategia, lapsen oikeuksien viestintästrategia sekä valtakunnallinen nuorisotyön ja -politiikan ohjelma sekä kansallinen demokratiaohjelma ovat esimerkkejä toimenpiteistä, jotka osaltaan edistävät lasten osallistumisoikeuksia. Nyt julkaistava raportti antaa toivon mukaan syötteitä ja sisältöjä näihin prosesseihin ja palvelee niiden valmistelua.

Mistä raportin nimi?

Raportin nimi ”Kuullaan, mutta ei kuunnella” on lainattu Oulun kaupungin oikeusministeriölle antamasta lausunnosta koskien tämän raportin ensimmäistä luonnosversiota kesällä 2019. Lausahdus jäi soimaan päähäni jo lausuntoja läpikäydessäni ja tuli uudestaan mieleeni raporttia viimeistellessäni. Mielestäni se kiteyttää yli 200-sivuisen raportin sanoman erinomaisesti: meillä on olemassa lainsäädäntö, rakenteet ja toimintatavat lasten kuulemiseksi, mutta siitä huolimatta lapsen oma ääni ja mielipide jäävät toisinaan kuulematta. Työtä lasten osallistumisoikeuksien turvaamiseksi on vielä tehtävänä.

------------------------------------

Kirjoittaja työskentelee oikeusministeriön demokratia- ja julkisoikeusosastolla demokratia ja vaalit -yksikössä kansallisen demokratiaohjelman sekä erityisesti lasten ja nuorten osallistumiseen ja kuulemiseen liittyvien teemojen parissa.

 

”Kuullaan, mutta ei kuunnella” – Lasten osallistumisoikeudet Suomessa -arviointiraportti 

Uutinen: Lasten osallistumisoikeuksia arvioitu Suomessa

Lisää kommentteja