Minna Piispa: Rikosseuraamuslaitoksessa tarvitaan tietoa naisiin kohdistuvasta väkivallasta

Julkaisupäivä 23.6.2021 13.40 Blogit OM

Naisvangeilla on usein taustallaan seksuaalisen kaltoinkohtelun ja väkivallan kokemuksia. Väkivallan kokemukset ovat alkaneet yleensä jo varhaislapsuudessa. Väkivallan tekijät ovat useimmiten naisen lähipiiristä ja väkivaltaiset tapahtumat ovat jatkuneet eri lähisuhteissa.

Matti Joukamaan ja hänen työryhmänsä vuonna 2010 julkistaman vankien terveystutkimuksen mukaan neljäsosaa naisvangeista oli pahoinpidelty, kumppanin fyysisen pahoinpitelyn kohteeksi oli joutunut 70 prosenttia ja seksuaalisen kaltoinkohtelun kohteeksi noin viidesosa. Lähisukulaisen taholta seksuaalista kaltoinkohtelua oli kokenut 16 prosenttia ja muun henkilön taholta 31 prosenttia.

Myös miesvangeilla oli lapsuuden väkivaltakokemuksia (15%), mutta kumppanin tekemän väkivallan kohteeksi joutuminen (8 %) ja seksuaalisen väkivallan kokemukset (0,3 %) olivat selvästi harvinaisempia.

Vankila ei ole vapaa väkivallasta

Rikosseuraamusasiakkaina naiset ovat selvä vähemmistö. Vähemmistöasemansa vuoksi naisvankeja ei aina pystytä pitämään täysin erillään miesvangeista, eikä heille pystytä järjestämään kaikissa vankiloissa omaa toimintaa. Tästä syystä naisvangit altistuvat vankilassa miesvankien katseille, ehdotuksille ja ei-toivotulle huomiolle.

Vankiloissa syntyy myös vankila-aikaisia suhteita mies- ja naisvankien välillä. Naisvangeista noin 60 prosenttia on parisuhteessa, ja väkivallan uhka voi olla läsnä myös perhetapaamisissa, poistumisluvilla tai silloin, kun selvitetään olosuhteita valvottuun koevapauteen. YLE uutisoi kesäkuussa, että Vanajan vankilan perheosastolta on jouduttu viemään turvaan romanilapsia, kun heidän isänsä ovat uhkailleet äitejä väkivallalla tai vankilaan tulemisella.

Tietoa tarvitaan

Rikosseuraamuslaitoksen henkilökunta tarvitsee tietoa naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Tämä tuli selkeästi esille myös keväällä julkaistussa naisvankiselvityksessä.

Myös Istanbulin sopimuksen toimeenpanoa seuraava GREVIO vaatii Suomen viranomaisia ottamaan käyttöön kaikille lainvalvontavirkamiehille ja syyttäjille pakollisen sekä järjestelmällisen perus- ja jatkokoulutuksen, jossa käsitellään kaikkia Istanbulin sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia väkivallan muotoja.

GREVIO kehottaa Suomen viranomaisia kehittämään ja levittämään laajalti ohjeita Istanbulin sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien väkivallan eri muotojen käsittelemisestä. Huomioon on otettava kunkin väkivallan muodon ominaisuudet ja keskinäiset yhteydet, uudelleenuhriutumisen riskitekijät ja se, miten väkivalta voi vaikuttaa eritaustaisten henkilöiden kykyyn sekä halukkuuteen ilmoittaa väkivallasta poliisille tai muille viranomaisille.

Naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelma sisältää useita koulutustoimenpiteitä, joilla pyritään vastaamaan GREVIOn vaatimuksiin. Rikosseuraamuslaitoksen työntekijöille järjestetään koulutusta esimerkiksi naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja väkivaltaan puuttumisesta. Lisäksi koulutetaan naisvankien kanssa työskenteleviä henkilöitä naiserityisestä väkivaltatyöstä.

Koulutuksessa huomioidaan muun muassa se, että moni naisvanki on paitsi väkivallan tekijä myös väkivallan uhri. Naisvankien yleisin rikostyyppi onkin väkivaltarikos, mutta viime aikoina on nostettu esiin omien traumaattisen uhrikokemusten merkitys rikoskäyttäytymiseen.

Kaikissa torjuntaohjelmaan sisältyvissä koulutuksissa huomioidaan väkivallan sukupuolistuneisuus ja lähisuhdeväkivallan dynamiikkaan liittyviä asioita. Ensimmäinen Laurea ammattikorkeakoulun toteuttama Naiserityisyys rikosseuraamusalalla -koulutus toteutettiin keväällä ja se sai hyvän vastaanoton. 

---

Minna Piispa työskentelee neuvottelevana virkamiehenä oikeusministeriön Kriminaalipolitiikka- ja rikosoikeusosaston Rikoksentorjunta ja seuraamukset -yksikössä.


Kirjoittaja on OM:n jäsen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan toimikunnassa (NAPE). Kirjoitus on osa NAPE-toimikunnan blogisarjaa, jossa kerrotaan Istanbulin sopimuksen eli naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen vaikutuksesta ja kansallisesta täytäntöönpanosta eri näkökulmista. 

Lisää kommentteja