Niklas Wilhelmsson: 100 vuotta suomalaista kansanvaltaa

31.8.2017

 

Suomalainen demokratia on vanhempi kuin itsenäinen Suomi. Suomi on ensimmäisten maiden joukossa voinut nauttia yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta. Ensimmäiset eduskuntavaalit pidettiin kymmenen vuotta ennen maamme itsenäistymistä maaliskuussa 1907. Tällöin Suomi oli vielä osa Venäjän keisarikuntaa, ja keisarilla oli veto-oikeus eduskunnan säätämiin lakeihin.

Edustuksellisen demokratiamme oli heti syntyessään moderni edelläkävijä. Suomen perustuslaki ilmensi jo heti itsenäisyyden alussa demokraattisen oikeusvaltion mallia. Mallin tärkeimpiä ainesosia ovat perusoikeudet ja demokratia eli kansanvalta. Tämän jo vuoden 1919 hallitusmuodossa olleen säännöksen mukaan "valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta". Suomi myönsi ensimmäisenä täydet poliittiset oikeudet myös naisille. Vaalit perustuivat yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen. Tasa-arvo ja naisten vahva asema ovat olleet yhteiskuntamme ehdoton vahvuus. Niillä on ollut merkittävä vaikutus myös kansalliseen eheyteemme ja hyvinvointiyhteiskunnan syntyyn.

Suomen demokraattinen järjestelmä perustui aluksi erityisesti edustukselliseen demokratiaan ja vahvaan presidentti-instituutioon. Vuoden 1919 hallitusmuoto antoi vahvat valtaoikeudet presidentille. Presidentin valtaoikeuksia kavennettiin ensiksi vuonna 2000 ja toisen kerran vuonna 2012. Voidaan sanoa, että Suomi siirtyi presidenttijohtoisesta demokratiasta parlamentaariseen demokratiaan noin parissakymmenessä vuodessa.

Kansainvälisten vertailevien tutkimusten mukaan Suomi kuuluu tällä hetkellä maailman parhaiten toimivien demokratioiden joukkoon. Parlamentaarinen demokratia toimii Suomessa hyvin, mutta äänestysaktiivisuuden lasku huolettaa. Osallistumisen kasautuminen systemaattisesti tiettyihin väestöryhmiin on pulmallista paitsi päätöksenteon legitimiteetin eli oikeutuksen, myös mahdollisesti päätösten lopputulosten kannalta – sillä kuka osallistuu, on vaikutuksensa siihen, mistä keskustellaan ja millainen kokemusperustainen tieto tulee kuulluksi päätöksenteossa.

Osallistumisaktiivisuus voi vaikuttaa myös päätöksentekoa ja poliittisia toimijoita kohtaan tunnettuun luottamukseen ja näiden toimijoiden uskottavuuteen. Osallistumisen eriarvoistuminen ja polarisoituminen voivat lisätä turhautumista, väärinymmärryksiä ja vihapuhetta, jos koetaan, etteivät kaikkien mielipiteet ja kokemukset pääse kuuluviin. Yhteiskunnallisen osallistumisen ja äänestysaktiivisuuden heikkeneminen voivat ajan myötä johtaa myös virkamiesvallan kasvuun.  Siksi olisi tärkeää, että kaikki kansalaiset kokisivat osallistumisen omakseen ja että pystyisimme luomaan aidon ja vuorovaikutteisen dialogin kansalaisten ja päättäjien välillä. 

Äänestysaktiivisuutta ja poliittista kiinnittymistä koskevan huolipuheen rinnalla keskustellaan myös entistä enemmän osallistumistapojen muutoksista. Tutkimukset antavat viitteitä siitä, etteivät yhteiskunnallinen aktiivisuus tai kiinnostus yhteiskunnallisia kysymyksiä kohtaan itsessään välttämättä ole heikentyneet. Osallistumisen on katsottu muuttaneen muotoaan ja vaikuttaminen tapahtuu yhä useammin perinteisten edustuksellisen demokratian järjestelmien ulkopuolella. Erityisesti nuorempien ikäryhmien osalta on havaittu, etteivät motivaatio osallistua ja kiinnostus politiikkaa kohtaan suuntaudu välttämättä ensisijaisesti perinteiseen poliittiseen järjestötoimintaan, vaan osallistumisen muodot ovat yhä monimuotoisempia.

Poliittisen osallistumisen monimuotoistuminen on huomioitu myös lainsäädännössä. Osallisuutta ja vaikuttamista säätelevillä laeilla on pyritty luomaan kansalaisille mahdollisuuksia ja rohkaisemaan heitä entistä monipuolisempaan osallistumiseen. Tavoitteena on tarjota kansalaisille entistä paremmat mahdollisuudet vuorovaikutukseen päättäjien ja virkamiesten kanssa eri hallinnon tasoilla.

Vuoden 2000 perustuslain esitöissä korostettiin, että kaikella julkisen vallan käytöllä on oltava demokraattinen perusta. Siksi esimerkiksi kunnallisella itsehallinnolla on olennainen merkitys kansanvallan toteuttamisessa. Perustuslakiin otettiin myös kansanvallan sisältöä koskeva säännös, jonka mukaan "kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen". Tällä säännöksellä on läheinen yhteys perustuslain säännöksiin, joissa säädetään julkisen vallan tehtävästä edistää yksilön osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia. Perustuslakiin lisättiin vuonna 2012 myös mahdollisuus valtiollisesta kansalaisaloitteesta, joka on tähän mennessä jo osoittanut tarpeellisuutensa, antaen kansalaisille mahdollisuuden tuoda asioita eduskunnan agendalle. Lisäksi erilaisia vuorovaikutteisia osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia on lisätty uudessa kuntalaissa ja valmisteilla olevassa maakuntalaissa.

Dialogia kansalaisten ja päättäjien välillä sekä eri väestöryhmien välillä voidaan pitää eräänlaisena toimivan demokratian perustana. Tämä blogikirjoitus käynnistää kirjoitussarjan dialogin merkityksestä ja mahdollisuuksista suomalaisessa demokratiassa. Blogisarja muodostaa osan oikeusministeriön, valtioneuvoston kanslian ja Sitran yhteistä Suomalaisen demokratian tulevaisuuskeskustelut -hanketta, joka pyrkii löytämään uusia keinoja dialogisten keskustelujen laajamittaiselle hyödyntämiselle osana kunnallista, maakunnallista ja valtiollista valmistelua ja päätöksentekoa.   

_______________________

Niklas Wilhelmsson toimii neuvottelevana virkamiehenä oikeusministeriössä