Olav S. Melin: Luottamus – haaste digitalisaatiolle

18.10.2017          fi | sv

Digitalisaatio tuo mukanaan paljon hyvää – ei yksinomaan teknologiselta kannalta, vaan myös demokratian näkökulmasta. Toisaalta digitalisaatio vaikuttaa meihin myös tavalla, johon ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota. Jatkuva tavoitettavuus, aktiivisuus sosiaalisessa mediassa ja sopeutuminen twitterlogiikan nopean ja ytimekkään kommentoinnin vaatimuksiin on kuluttavaa. Puhumattakaan siitä, miten elekielen puute ja toisen ihmisen fyysisen läsnäolon kaipuu meihin vaikuttaa.

Tekeekö digitaalinen tekniikka meidät pätevämmiksi, vai kannustaako se meitä antamaan luottamuksemme liian kevyin perustein? Tämän kysymyksen esitti kirjailija Rachel Botsman Helsingissä lokakuussa pidetyssä Nordic Business Forumissa. Kysymys oli retorinen, luennoihan Botsman päivätyökseen digitaalisesta tekniikasta Oxfordin yliopistossa.

Digitaalisessa maailmassa luottamusta ei rakenneta samalla tavalla kuin perinteisessä yhteiskunnassa. Siihen ei edellytetä instituutioita eikä hierarkiaa, vaan luottamus rakennetaan ja jaetaan digitaalisissa verkostoissa. Digitaalinen verkostomonopoli on luonut jakelukanavia, joilla on valtava vaikutus meidän elämäämme.

”Luotamme järjestelmiin, jotka eivät toimi digitaalisessa ajassa. Meidän on mietittävä, miten me toimimme digitaalisina kuluttajina. Yhdellä klikkauksella tai sormen hipaisulla luovutamme luottamuksemme algoritmien armoille”, sanoi Botsman.

Algoritmit muokkaavat käyttäytymistämme. Digitaaliset työkalut yhdistävät kysynnän ja tarjonnan, luovat verkostoja kriittisestä massasta ja synnyttävät näin uusia markkinoita. Jokaista ostotapahtumaa seurataan ja arvioidaan, ja tietoja hyödynnetään käyttäjien luottamuksen rakentamiseen.

Jakamistalouden ehdoilla

Botsman loi termin jakamistalous seitsemän vuotta sitten kirjassaan What’s mine is yours. Jakamistalous perustuu toimintatavan (paradigman) muutokseen, jossa tärkeintä ei ole omistaa vaan olla osallisena.

Hyvä esimerkki jakamistaloudesta on Airbnb; palvelu, jonka avulla käyttäjä voi vuokrata asuntonsa turistille tai liikematkustajalle. Airbnb on arvioidun liikevaihtonsa perusteella maailman toiseksi suurin toimija majoituspalvelualalla, vaikka teknologiayritys ei omista yhtäkään välittämistään kiinteistöistä.

Muita esimerkkejä jakamistaloudesta ovat Spotify ja Netflix. Spotify jakaa musiikkia netissä kuukausimaksusta cd-levyjen sijaan. Sen arvo pörssissä on 16 miljardia dollaria. Netflix vastaavasti tarjoaa elokuvia ja tv-sarjoja verkossa kiinteästä kuukausimaksusta. TV-sarja House of Cardsin kaltaista menestystä ei ole ennen nähty. Netflix on kasvanut 1600 prosentilla viidessä vuodessa. Sillä on 100 miljoonaa tilaajaa 190 maassa.

Rachel Botsmanin mukaan olemme tulleet tien päähän. Digitaalisten palvelujen käyttöä pitää säännellä ja valvontaviranomaisten on sopeuduttava uuteen todellisuuteen. Muutoin yhteiskunnan ohjausmekanismit muuttuvat vanhanaikaisiksi. Airbnb, Spotify ja Netflix ovat tästä oivia esimerkkejä.

Kun katseemme eivät kohtaa

Toinen paradoksaalinen näkökulma on luottamuksen merkitys digitalisointiin.

Nykypäivänä kommunikoimme enemmän kuin koskaan, vaikka ihmisinä kohtaamme yhä harvemmin. Vallankumouksellisten uutuuksien viehätyksessä olemme kiinnittäneet liian vähän huomiota digitalisaation varjopuoliin.

Mitä tapahtuu ihmisten välillä, kun katseemme eivät kohtaa? Miten meidän suhteemme muuttuvat? Mitä meille tapahtuu, kun meillä on useita eri identiteettejä verkossa? Keitä me olemme ihmisinä, verkon ulkopuolella?

”Mihin katosi hyvä keskustelukulttuuri?”, kysyi piispa Irja Askola vastikään osuvasti jäähyväishaastattelussaan ennen eläkkeelle siirtymistä.

Tai kuten Rachel Botsman asian ilmaisi: digitaalisia työkaluja tulisi käyttää parempien päätösten aikaansaamiseksi.

Luottamus vaati kitkaa, hitautta ja harkintaa. Ja sen lähtökohtana on oltava ihmisten kohtaaminen kasvokkain.

 

_______________________________

Olav S. Melin vastaa media- ja yhteiskuntasuhteista ajatushautomo Magmassa.

 

Lue lisää: Ajatushautomo Magman verkkosivut