Tiina Astola: Norminpurku ei ole lasten leikkiä

 fi | sv

Kukaan meistä ei halua elää ilman sääntöjä. Lasten leikeissäkin on säännöt. Tosin aikuisesta voi olla outoa, kuinka niissä sääntöjä voidaan muuttaa "lennossa".

Hallitusohjelma edellyttää, että "sääntelyä sujuvoitetaan". Olen ymmärtänyt, että sillä tarkoitetaan sellaisten säännösten purkua tai korjaamista, jotka tarpeettomasti rajoittavat kansalaisten ja yritysten toimintavapauksia tai jotka monimutkaisuudessaan aiheuttavat turhaa työtä, vievät aikaa ja pahimmillaan tekevät tyhjäksi kaikille kuuluvia oikeuksia.

Lainsäädäntö ei synny tyhjästä. Sillä aina tavoitellaan jotain päämäärää. Kun sääntelyä sanotaan olevan liikaa, voidaan tarkoittaa ainakin sitä, että
- voimassa olevilla säännöksillä ei päästä tavoiteltuun päämäärään tai siihen pääsemiseen ei ylipäätään tarvita lainsäädäntöä,
- päämäärä ei enää ole tavoittelemisen arvoinen tai
- säännökset ja siten mahdollisesti myös päämäärät ovat ristiriidassa keskenään.

Toisaalta silloin kun samanaikaisesti eri tahoilla valmistellaan "täsmäsääntelyä" riskinä on teknisesti sekavaa ja sen myötä liiallista sääntelyä.

Vaikutusten arviointi tärkeää

Siinä ideaalitilanteessa, että lainvalmistelijoita ja valmisteluaikaa olisi riittävästi ja että valmistelussa aina seurattaisiin hyvän lainvalmistelun prosessikaaviota, turhaa sääntelyä ei syntyisi. Koska tällöin koko ajan arvioitaisiin olemassa olevan lainsäädännön vaikutuksia, poistettaisiin tarpeetonta sääntelyä eikä uutta lainsäädäntöä valmisteltaisi, jos muilla ohjauskeinoilla päästäisiin tavoitteeseen kevyemmin.

Norminpurussa useita tapoja edetä

Emme elä ideaalimaailmassa. Tämän vuoksi on syytä aika ajoin perata voimassa olevaa sääntelyä.

Tämä voidaan tehdä eri tavoin. Voidaan systemaattisesti käydä läpi kaikki säännökset tai valita vaikuttavimmat kohteet. Kun voimavaroja ei ole rajattomasti - edellyttäähän hallitusohjelma samaan aikaan useiden lainvalmisteluhankkeiden loppuun saattamista – on järkevää valita kohteet ja menettelytavat oikein.

Joillakin hallinnonaloilla on viisainta keskittyä erilaisten kieltojen, lupien ja lupaprosessien läpikäyntiin. Joillain taas voi olla järkevintä katsoa hallinnollista työtä kansalaisille tai viranomaisille tuottavien menettelyjen rakenne ja tarpeellisuus. Esimerkiksi meillä oikeusministeriössä on tarkasteltu monia kansalaisia koskettavia osakeyhtiö- ja asunto-osakeyhtiösäännöksiä. Näin löydetään myös menettelyjä, jotka voidaan kokonaan uudistaa käyttämällä hyväksi digitalisaatiota.

Oikeusministeriön tehtävä on turvata oikeusjärjestyksen johdonmukaisuus. Siinä roolissa oikeusministeriö antaa lausuntoja muiden ministeriöiden lakihankkeista. Lausunnoissaan ministeriö entistä vahvemmin kiinnittää huomiota sääntelyn tarpeellisuuteen ja selkeyteen. Jos muut ministeriöt voivat tarkistaa esityksiään näiden havaintojen pohjalta, astutaan jo aimo askel eteenpäin.

Norminpurussakin säännöt ovat tarpeen

Kun leikissä lapsi ylittää sääntöjen muuttamisen (usein aikuisille näkymättömän) rajan, seurauksena on vähintäänkin riita ja pahimmillaan leikin loppu. Yhteiskunnassa meillä on säännöt sääntöjen muuttamiseksi ja siis myös niiden purkamiseksi. Siihen tarvitaan valtioneuvoston ja eduskunnan päätöksiä. Siksi sitä ohjaavat samat hyvän lainvalmistelun periaatteet kuin uuden lainsäädännön luomista.

Ennen kaikkea on tiedettävä, mitä säännöksillä halutaan saavuttaa. Tavoitteiden määrittäminen on politiikan ydintä.
 

Lisää tietoa:

Hallituksen norminpurkuhanke

Lainvalmistelun prosessikaavio - kuvaus lainvalmistelun työvaiheista (www.Finlex.fi)

________________________

Kirjoittaja toimi oikeusministeriön kansliapäällikkönä 2007-2015.