Maria Wakeham-Hartonen ja Pauliina Meskus:
Kumppanuuksien demokratiaa
fi | sv
Kun juhlitaan, iloitaan saavutuksista ja valmistaudutaan ottamaan askelia eteenpäin - ollaan läsnä hetkessä ja pohditaan mistä ollaan tultu, missä juuri nyt ollaan ja mitä tulevaisuudelta toivotaan. Parhaillaan vietetään Suomi 100 -juhlavuoden demokratiaviikkoja, jotka päättää eduskunnan pikkuparlamentissa pidettävä Suomi 100 -demokratiajuhlaseminaari. Tyypillisiä juhliin kuuluvia kysymyksiä pohditaan myös demokratiaviikkojen aikana, kun ohjelmassa on muun muassa erilaisia keskustelutilaisuuksia, kansalaisraateja, kunnallisvaalipaneeleita ja seminaareja ympäri Suomea. Millainen on suomalaisen demokratian tila? Miltä demokratian tulevaisuus näyttää ja mitä siltä toivotaan?
100 vuotta suomalaista demokratiaa
Helmikuussa julkaistiin valtioneuvoston demokratiapoliittinen toimintaohjelma, jossa luodaan laaja katsaus suomalaisen demokratian tilaan. Toimintaohjelma on jatkoa valtioneuvoston vuonna 2014 antamalle demokratiapoliittiselle selonteolle ja sen tavoitteena on edistää ja konkretisoida kansalaisten osallistumismahdollisuuksia perustuslain 14 §:n 4 momentin mukaisesti. Osallistuminen ja yhdenvertaiset vaikutusmahdollisuudet ovat jokaiselle kuuluvia perusoikeuksia, joilla on kiinteä yhteys monien muiden perus- ja ihmisoikeuksien sekä laaja-alaisen hyvinvoinnin toteutumiseen.
Suomella on hieno historia demokratian, tasa-arvon ja yhdenvertaisten osallistumismahdollisuuksien mallimaana. Meillä naiset saivat äänioikeuden ensimmäisenä Euroopassa jo yli 110 vuotta sitten. Osallistumismahdollisuuksien yhdenvertaisuutta on Suomessa edistetty monille elämän eri osa-alueille ulottuvilla oikeuksilla. Niistä esimerkkinä voidaan mainita muun muassa koulutusmahdollisuudet. Sanan- ja lehdistönvapaus sekä hallinnon läpinäkyvyys ja korruption alhaisuus ovat niin ikään kansainvälistä huipputasoa. Suomessa on myös erittäin elinvoimainen ja vireä, maan kaikissa osissa vaikuttava kansalaisyhteiskunta ja järjestökulttuuri sekä järjestökentän ja julkisen sektorin yhteistyön perinne. Nämä ovat demokratiapoliittisen toimintaohjelman mukaan edelleen suomalaisen demokratian vahvuuksia.
Demokratiaviikot on loistava tilaisuus juhlistaa muun muassa näitä saavutuksia ja sitä, että Suomessa asiat ovat useilla perinteisillä demokratian mittareilla tarkasteltuna erittäin mallikkaasti. Moni asia on kuitenkin muuttunut sadan itsenäisyysvuoden aikana. Muutokset ovat heijastuneet myös demokratian toimintaan ja yhdenvertaisten osallistumismahdollisuuksien toteutumiseen. Muun muassa talouden ja työmarkkinarakenteiden muutoksien, yksilöllistyneen arvomaailman ja globalisaation on nähty vaikuttaneen nykydemokratian ja osallistumisen tilaan. Suomen väestö on entistä monikulttuurisempi ja olemme yhä kiinteämmin osa monikansallista kansainvälistä toimintaympäristöä, jossa on tärkeä kantaa vastuu paitsi maan sisäisestä hyvinvoinnista myös osallistua keskusteluun kansainvälistä yhteisöä koskevista kysymyksistä.
Missä olemme nyt?
Demokratiaviikoilla voimme juhlia vahvuuksiamme ja osoittaa kunnioitusta sille suurelle työlle, joka on toimivan demokratian ja tasa-arvon eteen Suomessa tehty. Entistä toimivampaa ja laajempaan hyvinvointiin perustuvaa osallistuvaa yhteiskuntaa tavoitellessa voidaan pitää tarpeellisena tarkastella demokratian nykytilaa myös rakentavan kriittisesti ja pohtia yhdessä vastauksia yhdenvertaista osallistumista koskeviin haasteisiin, joita esimerkiksi demokratiapoliittisessa toimintaohjelmassa nostetaan tutkimustulosten pohjalta esille.
Yleiseurooppalaiset ilmiöt puoluejäsenyyksien laskusta ja äänestysaktiivisuuden heikkenemisestä erityisesti nuoremmissa ikäluokissa ovat herättäneet huolipuhetta demokratian tilasta ja tulevaisuudesta myös Suomessa. On puhuttu jopa liberaalin edustuksellisen demokratian kriisistä. Äänestämisen normin on katsottu olevan murtumassa ja puoleisiin kiinnittyminen on muuttunut yhä enemmän liikkuvaksi äänestämiseksi. Muutoksista huolimatta suuri osa merkittävimmistä kansalaisten arkea koskevista päätöksistä tehdään kuitenkin edelleen edustuksellisissa elimissä ja tässä suhteessa huolta esimerkiksi äänestysaktivisuuden laskusta voidaan pitää erittäin perusteltuna.
Osallistumisaktiivisuuden laskun lisäksi merkittävä demokratiaa, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa koskeva haaste on tutkimusten mukaan osallistumisaktiivisuuden eriytyminen ja eriarvoistuminen. Aktiivisuuden on havaittu kasaantuvan erityisesti korkeamman koulutuksen ja tulotason omaavaan väestöön. Huolta on herättänyt myös vähemmistöjen heikko osallistumisaktiivisuus. Poliittisen aktiivisuuden on havaittu periytyvän ylisukupolvisesti, mikä on erityisesti tulevaisuutta pohdittaessa merkille pantava seikka.
Osallistumisen kasautuminen systemaattisesti tiettyihin väestöryhmiin on pulmallista paitsi päätöksenteon legitimiteetin eli oikeutuksen myös mahdollisesti päätösten lopputulosten kannalta - sillä kuka osallistuu, on vaikutuksensa siihen, mistä keskustellaan ja millainen kokemusperustainen tieto tulee kuulluksi päätöksenteossa. Osallistumisaktiivisuus voi vaikuttaa myös päätöksentekoa ja poliittisia toimijoita kohtaan tunnettuun luottamukseen ja näiden toimijoiden uskottavuuteen. Osallistumisen eriarvoistuminen ja polarisoituminen voivat lisätä turhautumista, väärinymmärryksiä ja vihapuhetta, jos koetaan, etteivät mielipiteet ja kokemukset pääse kuuluviin. Yhteiskunnallisen osallistumisen ja äänestysaktiivisuuden heikkeneminen voivat ajan myötä johtaa myös virkamiesvallan kasvuun.
Uusia osallistumisen tapoja - uusia mahdollisuuksia
Äänestysaktiivisuutta ja poliittista kiinnittymistä koskevan huolipuheen rinnalla keskustellaan myös entistä enemmän osallistumistapojen muutoksista. Tutkimukset antavat viitteitä siitä, etteivät yhteiskunnallinen aktiivisuus tai kiinnostus yhteiskunnallisia kysymyksiä kohtaan itsessään välttämättä ole heikentyneet. Osallistumisen on katsottu muuttaneen muotoaan ja vaikuttaminen tapahtuu yhä useammin perinteisten edustuksellisen demokratian järjestelmien ulkopuolella. Erityisesti nuorempien ikäryhmien osalta on havaittu, etteivät motivaatio osallistua ja kiinnostus politiikkaa kohtaan suuntaudu välttämättä ensisijaisesti perinteiseen poliittiseen järjestötoimintaan.
Osallistuminen on paikallista lähiyhteisöjen vuorovaikutusta mutta samalla yhä enemmässä määrin jopa valtiolliset rajat ylittävää toimintaa. Vaikuttamisen ja osallistumisen muodot ovat moninaisia ja osallistujien joukko asiakohtaisesti vaihteleva. Verkkoympäristö on luonut ajasta ja paikasta riippumattoman keskustelutilan sekä mahdollistanut yhä nopeammin organisoituvan yhteisöllisen toiminnan. Erilaiset tempaukset ja kampanjat keräävät nopeasti mukaan suuria määriä osallistujia ja tuovat ihmisiä yhteen vaihtelevien ajankohtaisten teemojen ympärille.
Kumppanuuden avulla osallistumistapojen moninaisuus tulevaisuuden voimavaraksi
Demokratiaviikoilla jaetaan myös vuoden 2017 Demokratiapalkinto, jonka teema tänä vuonna on kumppanuus. Palkinnolla halutaan kiittää kumppanuuksien parissa työskenteleviä. Ehdokkaiden toiminta on liittynyt eri tavoin esimerkiksi yhteisöllisyyden vahvistamiseen, lähidemokratiaan, työllistämiseen ja arjen turvallisuuden parantamiseen.
Myös demokratiapoliittisessa toimintaohjelmassa kuvattuja nykydemokratian haasteita, jännitteitä ja uusia mahdollisuuksia voidaan hedelmällisesti pohtia kumppanuusteeman kautta. Kumppanuuden pohtiminen voi antaa välineitä siihen, miten monia 100 vuoden aikana kehittyneitä vahvuuksiamme ja tasa-arvoa koskevia saavutuksia voitaisiin yhdistää uusiin yhteiskunnallisiin kehityspiirteisiin ja hyödyntää entistä toimivamman demokratian ja yhteisöllisyyden kehittämisessä.
Keskustellaan yhdessä
Demokratian tilasta ja tulevaisuudesta keskustellaan monella taholla demokratiaviikkojen aikana ja keskustelu jatkuu muun muassa demokratiapoliittisen toimintaohjelman hankkeiden puitteissa. Toivottavasti keskustelua käydään mahdollisimman suurella ja moninaisella joukolla, jolloin voidaan olemassa olevia vahvuuksia ja uusia osallistumismuotoja yhdessä hyödyntämällä kehittää entistä kestävämpää kumppanuuteen perustuvaa demokratiaa.
____________________________________
Maria Wakeham-Hartonen työskentelee demokratia-, kieli- ja perusoikeusasioiden yksikössä erityisasiantuntijana.
Pauliina Meskus on korkeakouluharjoittelija oikeusministeriön demokratia- kieli- ja perusoikeusasioiden yksikössä ja opiskelee yleistä valtio-oppia Helsingin yliopistossa.