Tiina Astola: Käräjäoikeus ja oikeusturva – tärkeää muukin kuin sijainti

 fi | sv

Auskultoin 1970-luvulla Paraisten tuomiokunnassa. Kanslia oli Turussa, mutta käräjiä istuttiin Paraisilla, Nauvossa, Kemiössä ja Taalintehtaalla. Silloin Suomessa oli vielä yli 90 alioikeutta. Vuoden 1993 uudistuksessa niiden määrä väheni 70:een, ja seuraava suuri muutos tapahtui vuonna 2010, kun silloisesta yli 50 käräjäoikeudesta siirryttiin nykyiseen 27:ään. Oikeudenhoidon uudistamisohjelmassa vuonna 2013 ehdotettiin edelleen tämän määrän puolittamista, ja viime maaliskuussa oikeusministeriön työryhmä päätyi esittämään 14 tai 17 käräjäoikeutta. Asia on nyt hallituksen pohdinnassa.

Se missä käräjäoikeudet sijaitsevat tai kuinka monta niitä on, ei ole itsessään tärkeä kysymys. Tärkeää on, miten parhaiten voidaan varmistaa kansalaisten yhdenvertainen oikeusturva. Harvoin vaikeita kysymyksiä mietittäessä vain yksi tekijä on ratkaisun avain, eikä oikeusturva ole tässä suhteessa poikkeus. Ensimmäisen asteen tuomioistuimen sijainti ei takaa oikeusturvaa.

Kun istuin käräjiä, peruskysymykset oikeasta ja väärästä, syyttömyydestä ja syyllisyydestä olivat tietenkin samat kuin tänään. Mutta silti tilanne on nyt aivan toinen. Oikeuden systematiikka ja sisältö ovat vaikeutuneet, kun myös Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksesta soveltamiskäytäntöineen ja EU-oikeudesta on tullut Suomen oikeutta.

Toisaalta kiinteistöasiat on siirretty Maanmittauslaitokselle ja monet sellaiset jutut, joita ennen käsiteltiin istunnoissa, päätetään kirjallisesti. Samaan aikaan tuomioistuimet raportoivat jatkuvasti juttukannan vaikeutumisesta. Tuomioistuinten tietotekniikka ja sähköinen tiedonhaku ovat täysin muuttaneet työtapoja. Ei silloin voitu kuulla todistajia videoyhteyksillä. Eikä enää notaarin tarvitse raahata käräjäpaikalle matkalaukullista oikeuskirjallisuutta. Netti auttaa tässäkin.

Oikeusturvaa on oikean oikeudellisen ratkaisun saaminen kohtuullisessa ajassa. Mitä enemmän käsittelyn pääpaino on ensimmäisessä asteessa, sitä lyhyemmäksi jää jutun kokonaiskesto. Mutta tämä edellyttää vankkaa osaamista myös tavanomaisista poikkeavissa jutuissa sekä kolmen tuomarin kokoonpanojen laajempaa käyttöä. Jo toteutettu hovioikeuksien jatkokäsittelyluvan soveltamisalan laajentaminenkin rakentuu ajatukselle vahvemmista käräjäoikeuksista.

Oikeudenhoidon uudistamisohjelmaa on toteutettu nyt jo lähes kolme vuotta. Eduskunta on hyväksynyt niin prosessiin kuin aineelliseen lainsäädäntöönkin liittyviä uudistuksia. Ohjelman rakenneuudistukset, eli käräjäoikeusverkoston karsiminen, summaaristen asioiden käsittelyn keskittäminen, tuomioistuinviraston perustaminen tai korkeimpien oikeuksien yhdistäminen, eivät ole edenneet ministeriössä tehtyjä selvityksiä ja ehdotuksia pidemmälle.

Rakenneuudistukset ovat kuitenkin välttämätön osa kokonaisuutta, joka ei tähtää vain säästöihin, vaan myös oikeusturvan parantamiseen. Kukaan ei enää ajattele, että Paraisten tuomiokunnan kaltainen yhden "ukkotuomarin" ja auskultantin tuomioistuin riittäisi täyttämään kansalaisten oikeudenmukaista lainkäyttöä koskevat odotukset. Puhumattakaan siitä, että se oikeudellisena työyhteisönä olisi houkutteleva. Oikeudenhoitoon käytettävissä olevat resurssit on voitava käyttää kansalaisten kannalta yhdenvertaisesti.

Toivon, että hallitus mahdollisimman pian päättää käräjäoikeusverkoston uudistamisesta. Käräjäoikeuksien määrää vähennettäessä on ehdottomasti otettava käyttöön kaikki keinot, joilla vähennetään pidemmistä etäisyyksistä kansalaisille aiheutuvia haittoja. Tämä voi tarkoittaa sähköisten menettelyjen kuten videokuulemisten olennaista lisäämistä mutta myös enemmän tuomioistuinten matkakäräjiä. Jo aloitetulla oikeusapu-uudistuksen kokonaissuunnitelmalla tähdätään puolestaan siihen, että muut oikeudelliset palvelut turvataan koko maassa riippumatta käräjäoikeuksien sijainnista.

Kansalaisen kannalta parasta tietenkin on, jos hänen asiansa saa oikean ratkaisun ilman tuomioistuinkäsittelyä.

____________________________

Kirjoittaja toimi oikeusministeriön kansliapäällikkönä vuosina 2007-2015.