Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson: Kielelliset oikeudet on turvattava käytännössä, ei vain lakitekstissä
- Vaikka esimerkiksi lait sosiaali- ja terveydenhuollosta sisältävät täsmällisiä, moitteettomia säännöksiä siitä, kuinka hoitoa tulee järjestää asiakkaan tai potilaan omalla kielellä, eivät tavoitteet suinkaan aina toteudu käytännössä. Kielellisten oikeuksien toteutumisessa juuri se on kuitenkin ratkaisevaa, ei oikeudellisten normien muotoilu, sanoi oikeusministeri Anna-Maja Henriksson tänään Helsingissä järjestetyssä seminaarissa Kielellisten oikeuksien turvaaminen käytännössä Suomi ja Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja.
Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä hätäkeskusten toimintaan ruotsiksi ja saameksi on kiinnittänyt huomiota myös Euroopan neuvoston asiantuntijaryhmä, jonka tehtävänä on määräajoin valvoa ns. vähemmistökielisopimuksen täytäntöönpanoa.
Sopimuksen eli Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan on ratifioinut kaikkiaan 25 Euroopan maata. Asiantuntijatyöryhmän Suomea koskeva, järjestyksessään neljäs raportti julkistettiin maaliskuussa. Sen havainnot tuovat esiin muun muassa kielitaitoisen henkilökunnan puutteesta johtuvan epäonnistumisen omakielisten palveluiden riittävässä järjestämisessä.
Ministeri Henrikssonin mukaan Suomessa on jo ryhdytty moniin kielensuojaa parantaviin toimiin:
- Hallitusohjelman mukaisesti valmisteilla on pitkän aikavälin kielistrategia kahden elinvoimaisen kansalliskielen, suomen ja ruotsin, kehittämiseksi. Saamen kielten elvytysohjelma on käynnistetty. Toimia on tehty myös romanikielen tukemiseksi sekä viittomakielisten oikeuksien toteutumiseksi.
- Kielellisiä oikeuksia sivutaan myös valtioneuvoston vastikään hyväksymässä perus- ja ihmisoikeuspoliittisessa toimintaohjelmassa vuosille 2012-2013.
Lisätietoja: erityisavustaja Malin Brännkärr, puh. 040 534 7727