Oikeus- ja työministeri Jari Lindströmin puhe Turvallisuutta yhteistyöllä ja kansalaisten yhdenvertaisilla osallistumismahdollisuuksilla -seminaarissa Lappeenrannassa 6.3.2017

Oikeusministeriö 6.3.2017 18.11
Puhe

Arvoisat seminaarin osanottajat,

paras rikos on tekemättä jäänyt rikos. Oikeusministeriön yksi keskeinen vaikuttavuustavoite on vähentää rikollisuutta ja sen aiheuttamia haittoja. Olen iloinen, että pääsin tänne Lappeenrantaan kuulemaan, miten rikoksia ehkäistään ja turvallisuutta lisätään täällä paikallisesti.

Osana oikeudenhoidon kehittämisohjelmaani on laadittu kansallinen rikoksentorjuntaohjelma. Kunnilla on tärkeä rooli rikosten torjunnassa paikallistasolla. Rikosten ehkäisyyn kuuluvat kaikki ne toimet, joilla ehkäistään ja vähennetään rikoksia ja niistä aiheutuvia haittoja, ehkäistään ja vähennetään rikoksen tekemisen ja uhriksi joutumisen riskiä, vähennetään rikoksen pelkoa ja lisätään turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta. Paikallisen rikoksentorjuntatyön yksi keskeinen tavoite on tehostaa ehkäisevää työtä niin, että rikoksia ja häiriöitä tapahtuu vähemmän ja ihmisten turvallisuus sekä turvallisuuden tunne paranevat niin kutsutuin "pehmein keinoin". Rikoksentorjuntaohjelma keskittyykin paikallisen rikoksentorjuntatyön kehittämiseen ja asukkaiden osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksien parantamiseen rikosten ehkäisyssä.

Ohjelman tavoitteena on kytkeä rikosten ehkäisy entistä paremmin kunnan eri suunnitelmiin ja hyvinvointi- ja turvallisuustyöhön. Vaikka maakuntauudistus tuo muutoksia kuntien tehtäviin, kunnilla säilyy vastuu väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä. Kunnallisvaalien kynnyksellä on mielestäni tärkeä nostaa esille, miten keskeistä rikosten ehkäisy on kuntalaisten hyvinvoinnin kannalta. Se on myös taloudellisesti kannattavaa. Suomessa on toistaiseksi vähän tutkimusta rikoksen ehkäisyn kustannushyödyistä. Cambridgen yliopistossa tehty tutkimus osoittaa, että kun yhteiskunta panostaa yhden punnan riskiryhmään kuuluvan lapsen varhaiseen puuttumiseen, säästetään jatkossa viisi puntaa yhteiskunnan varoja.

Meistä jokainen voi ehkäistä rikoksia omassa työssään ja kansalaisena. Tässäkin salissa on paljon tekijöitä, joiden työ lisää turvallisuuden tunnetta ja vähentää rikoksia. Rakennetun ympäristön hyvällä ylläpidolla saavutetaan hyviä tuloksia; tämä tarkoittaa esimerkiksi hyvää valaistusta ja viihtyisää asuinympäristöä. Päiväkotien ja koulun tekemä työ varhaisten ongelmien tunnistamisessa on aivan yhtä keskeistä kuin poliisin ennalta estävät toiminnat. Nämä olivat vain muutamia esimerkkejä. Nyt kun resurssit ovat niukkoja, korostuu tämän ehkäisevän työn tärkeys ennestään. Ennalta ehkäisevän viranomaistyön vaikuttavuuden takaamiseksi kansalaisten luottamusta viranomaisiin tulee tukea. Meillä kaikilla julkisilla toimijoilla on vastuu tämän luottamuksen ylläpitämisestä.

Ei pidä myöskään unohtaa järjestöissä tehtävää työtä, koska ne toimivat usein siltoina viranomaisten ja kansalaisten välillä. Monet järjestöt ja yhteisöt tekevät työtä, jonka tuloksena ehkäistään rikoksia. Järjestöt tekevät laaja-alaista työtä, josta osa kohdistuu rikoksen uhrin auttamiseksi, osa on rikoksen tekijän auttamista ja osa on varhaista puuttumista. Esimerkkeinä tästä ovat varhaisen tuen toimintamallit, joilla tuetaan joukkueurheilun avulla lapsia, joiden kasvusta ja kehityksestä on herännyt huoli.

Rikosten ehkäisy edellyttää monialaista yhteistyötä viranomaisten, elinkeinoelämän, kansalaisjärjestöjen ja asukkaiden välillä paikallistasolla. Tähän tarvitaan hyvää koordinaatiota ja rakenteita kaikilla tasoilla. Koordinaattorin tarve on tuotu esille rikoksentorjuntaohjelmassakin. Mielestäni koordinaattorin tehtävät pitäisi olla sisällytetty jonkun viranhaltijan toimenkuvaan jokaisessa kunnassa tai ainakin maakunnassa.

Maakuntauudistuksen yhteydessä maakuntien tehtäväksi annetaan hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisen ja ehkäisevän päihdetyön asiantuntijatuki kunnille. Toivon, että erityisesti pienet kunnat hyötyvät tästä asiantuntijatuesta.

Viranomaisten rooli ja yhteistyö ovat siis tärkeitä, mutta liian usein asukkailla oleva tärkeä tieto alueensa turvallisuustilanteesta on jäänyt huomioimatta. Kansallisessa rikoksentorjuntaohjelmassa on useita ehdotuksia, miten olemassa olevia kanavia ja osallisuuden rakenteita voidaan hyödyntää asukkaiden kuulemisessa. Osallisuuden edistäminen on kuntalaisten hyvinvoinnin kannalta keskeistä ja se on oleellista myös väestösuhteiden kannalta: Kaiken keskiössä on asukkaiden turvallisuuden ja viihtyvyyden parantaminen. Tavoitteeseen päästään luomalla tilaisuuksia joissa syntyy yhteistä tekemistä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Tänään iltapäivällä pohdimme työryhmissä ihan konkreettisesti, mitä asukkaat itse voivat tehdä, kun he esimerkiksi havaitsevat asuinalueellaan riitoja, huolenaiheita tai seikkoja, jotka herättävät turvattomuuden tunnetta. Meillä jokaisella on varmaan mielessä esimerkkejä, kun olemme havainneet ostoskeskuksessa tai julkisilla paikoilla häiriköiviä tai graffiteja piirtäviä nuoria. Sen sijaan, että rupeamme osoittamaan sormella ja miettimään rangaistusta nuorille, haluaisin kysyä, voisimmeko muuttaa ajattelutapaa ja etsiä ratkaisuja muilla keinoilla. On varmasti jo selvää, että nuorelle on hyödyllisempää korjata aiheuttamansa vahingot sovittelussa kuin että hänen vanhempansa maksavat hänelle määrätyt sakot ja näin hän itse asiassa välttyy vastuunottamiselta. Mitäs jos otetaan nuoret rohkeasti mukaan miettimään, miten ostoskeskuksen viihtyvyyttä voidaan parantaa tai missä muualla he voisivat kohdata toisiaan?

Osallisuuden näkökulmasta on tärkeää, että rikoksentorjuntatyöhön otetaan mukaan kaikki asianomaiset ikä- ja väestöryhmät. Tämä liittyy keskeisesti oikeusministeriön tekemään hyvien väestösuhteiden edistämistyöhön. Hyvillä väestösuhteilla tarkoitetaan suomeksi sanottuna sitä, että eri väestöryhmiin kuuluvat ihmiset elävät yhdessä suomalaisessa yhteiskunnassa ja luottavat toisiinsa lähtökohdista ja taustoista riippumatta. Kaikkien mielipiteet ovat arvokkaita. Jotta ihmisillä olisi aidosti kokemus kuulluksi tulemisesta, viranomaisten on syytä ottaa vakavasti myös yhteiskunnan marginaalissa elävien ihmisten huolenaiheet ja miettiä mitä ratkaisuja näihin voisi tarjota.

Osallisuuden rinnalla, aito vuorovaikutus on merkittävä keino lisätä eri väestöryhmien välistä luottamusta ennakkoluulojen purkamisen kautta. Tähän sisältyy myös tarve ymmärtää molemmin puolin paremmin kulttuuritaustan vaikutuksesta ihmisen turvallisuuden tunteeseen. Kuten oikeusministeriön toteuttamassa Trust -hankkeessa on todettu, yhteiskunnallisinten pelisääntöjen ymmärtäminen on oleellista myös Suomeen saapuvien ihmisten varhaisen kotoutumisen kannalta. Oman esimerkin antaminen ja avoin keskustelu mahdollisista ongelmista on paras keino lisätä yhteiskuntamme jäsenten oikeudenmukaisuuden tunnetta.

Lopuksi muistutan vielä, että oikeusministeriöllä on haettavissa rahoitusta paikallisten rikoksentorjuntahankkeiden tukemiseen. Avustukset ovat suunnattu siten, että ne palvelevat rikoksentorjuntaohjelman toimeenpanoa ja tukevat kuntia paikallisessa työssä. Tällaisia esimerkkejä voi olla hankkeet, joilla asukkaita kuullaan. Tämä on hyvä tilaisuus esimerkiksi testata erilaisia menetelmiä, joilla asukkaita voidaan kuulla ja tunnistaa seikat, jotka luovat heille turvattomuuden tunteita ja rikoksen pelkoa.

Toivotan teille antoisaa seminaaripäivää!

Jari Lindström