Panu Artemjeff & Krista Nuutinen: Yhdenvertaisuuden arviointia tulee kehittää edelleen

 fi | sv

Oikeusministeriö ja Kuntaliitto järjestivät 15.3. Aidosti yhdenvertainen kunta -seminaarin jossa käsiteltiin muun muassa sitä, miten eri organisaatiot arvioivat yhdenvertaisuuden toteutumista omassa toiminnassaan ja millaisia hyviä käytäntöjä yhdenvertaisuussuunnittelun tekemiseen löytyy. Tilaisuudessa julkaistiin myös Kuntaliiton toteuttama selvitys kuntien yhdenvertaisuussuunnittelusta.  Selvityksen* mukaan suurimmalla osalla kunnista (79%) on suunnitelma tehtynä mutta niistä valtaosa koskee vain henkilöstön yhdenvertaisuutta. Lisäksi menetelmällistä yhdenvertaisuustilanteen arviointia on tehty kunnissa toistaiseksi vähän.

Mitä arvioidaan?

Yhdenvertaisuuden käsitettä käytetään nykyään hyvin monessa yhteydessä ja tulkinnat sen sisällöstä vaikuttavat siihen, mitä yhdenvertaisuuden arvioinnissa lopulta arvioidaan. Esimerkiksi sote-uudistuksen yhteydessä on asetettu tavoitteeksi palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden lisääminen. Tämä voi näkökulmasta riippuen tarkoittaa esimerkiksi palveluiden yhdenvertaista saatavuutta eri alueilla tai eri väestöryhmien yhdenvertaisia mahdollisuuksia saada ja käyttää palveluita. Myös eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän loppuraportissa tuotiin esille tarve luoda yhdenvertaista ja tasa-arvoista Suomea.

Suomen perustuslain mukaan yhdenvertaisuus on perusoikeus, joka liittyy erityisesti ihmisarvoon ja yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki ovat yhdenvertaisia lain edessä ja ketään ei saa syrjiä henkilöön liittyvän syyn kuten iän, alkuperän, vamman ja seksuaalisen suuntautumisen jne. perusteella sekä sitä, että väestöryhmäkohtaisia eroja yhdenvertaisissa mahdollisuuksissa tulee tunnistaa ja aktiivisesti poistaa. Yhdenvertaisuutta voidaan myös tarkastella suhteessa muiden perusoikeuksien toteutumiseen.

Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa viranomaisia, koulutuksen järjestäjiä sekä työnantajia arvioimaan ja edistämään yhdenvertaisuutta omassa toiminnassaan. Yhdenvertaisuuslaki ja sen esityöt antavat paljon askelmerkkejä siihen, miten yhdenvertaisuuden arvioinnissa tulisi edetä. Oikeusministeriö on myös laatinut yhdenvertaisuuslain pohjalta verkkoaineiston arviointityön tueksi.

Arvioinnin eri tasot

Yhdenvertaisuuden arviointia ja mittaamista voidaan tehdä eri tasoilla kuten väestö-, paikallis- ja organisaatiotasoilla. Väestön tasolla arviointi kohdistuu esimerkiksi siihen kokevatko tietyt väestöryhmät syrjintää, miten yhdenvertaisesti perusoikeudet toteutuvat ja kuinka tosiasiallista yhdenvertaisuutta voidaan väestötasolla edistää. Syrjintään liittyvää tietoa on Suomessa jonkin verran saatavilla ja esimerkiksi YK:n ja EU:n puitteissa kerättävä sosiaalisen kehityksen indeksi tarkastelee mahdollisuuksien tasa-arvoa väestötasolla. 

Paikallistason yhdenvertaisuuden arvioinnissa tarkastelun kohteena voi olla esimerkiksi kunnan eri väestöryhmien yhdenvertaisuus ja hyvinvointi, kuten mahdollisuudet käyttää eri palveluita jne. Kuntien hyvinvointikertomukset ovat potentiaalinen työkalu arvioinnin tekemiseen. Myös vanhus- ja vammaisneuvostot, nuorisovaltuustot ja muut sidosryhmiä yhteen keräävät rakenteet ovat hyviä kanavia tiedon keräämisessä.

Organisaation tasolla yhdenvertaisuuden arvioimista voidaan tehdä esimerkiksi rakenteiden, toiminnan ja väestöryhmäkohtaiset analyysin avulla. Arviointimenetelmien, kuten esimerkiksi henkilöstö- ja käyttäjäkyselyt, verkkosivujen saavutettavuustestaukset jne., tunteminen on avain asemassa. Kun yhdenvertaisuutta tarkastellaan ryhmäkohtaisesti, esimerkiksi vammaisten henkilöiden tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen osalta, päästään lähemmäksi sitä tietoa, miten tosiasiallinen yhdenvertaisuus toteutuu eri taustaisten ihmisten arjessa.

Osallistuminen mittarina

Aidosti yhdenvertainen kunta -seminaarissa keskusteltiin paljon siitä, miten yhdenvertaisuus ja osallisuus liittyvät toisiinsa. Hyvänä mittarina vammaisten ihmisten yhdenvertaisuudelle pidettiin esimerkiksi sitä, osallistuvatko vammaiset henkilöt erilaisiin kunnan tapahtumiin tai käyttävätkö he kirjaston palveluita. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen osalta osallistuminen on myös tärkeä tosiasiallisen yhdenvertaisuuden mittarina. Monet sateenkaarinuoret tai -seniorit saattavat välttää tiettyjä kunnan vapaa-ajan harrastuspaikkoja, koska eivät koe oloansa turvalliseksi niissä.

Yhdenvertaisuuden arvioinnissa on myös tärkeää tunnistaa se, millaisista kysymyksistä tietoa ei ole vielä saatavilla. Ihmisten arkikokemus tulee harvemmin esille tilastoissa. Monipuoliselle yhdenvertaisuuden arviointitiedolle on siis tilausta.

*Kuntaliitto on selvittänyt kuntien yhdenvertaissuunnittelun toteuttamista osana oikeusministeriön koordinoimaan Rainbow Rights -hanketta. Kuntaliiton selvitysraporttiin voi tutustua täällä 

-----------------------------------------------------------

Krista Nuutinen toimii oikeusministeriössä Rainbow Rights -hankkeen hankepäällikkönä.

Panu Artemjeff toimii oikeusministeriössä erityisasiantuntijana.

 

Rainbow Rights -hanke on saanut rahoitusta Euroopan Unionin perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuus -ohjelmasta (2014-2020).

Yhdenvertaisuuden seurannasta ja mittaamisesta keskusteltiin 15.3. pidetyssä Aidosti yhdenvertainen kunta -seminaarissa, jonka Kuntaliitto järjesti osana oikeusministeriön koordinoimaan Rainbow Rights -hanketta.