Oikeusministeri Tuija Brax Vesiliikennejuopumuksen promilleraja -työryhmän mietinnön luovutustilaisuudessa 25.3.2011

Arvoisa työryhmän puheenjohtaja ja työryhmän jäsenet,

Ruorijuopumus on teema, josta lähes jokainen oikeusministeri on vuosien saatossa joutunut vastaamaan useita kertoja kansanedustajien kirjallisiin kysymyksiin - tyypillisestä kesäaikaan. Vastaus on kuulunut, että käytännön muutostarvetta ei ole ja että voimassa oleva yhden promillen raja ei ole ehdoton vesiliikennejuopumuksen alaraja. Tunnusmerkistö täyttyy jo alemmalla promillemäärällä, jos veneen kuljettajan suorituskyky on huonontunut ja olosuhteet ovat sellaiset, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle.

Kesällä 2010 kuitenkin päätin, että asiaa on tutkittava tarkemmin ja asetin työryhmän sitä pohtimaan. Nyt tämä työ on valmistunut. Työryhmän työssä on tehty perusteellinen punninta eri sääntelyvaihtoehtojen välillä - eri suuntiin vaikuttavia näkökohtia on arvioitu avoimesti ja työryhmän johtopäätökset saimme juuri kuulla työryhmän puheenjohtajalta.

Kiinnitin huomiota luovutuskirjelmän toteamukseen, että työryhmän käytössä on ollut Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvitys vesiliikennejuopumuksen rangaistuskäytännöstä. Sivuhuomautuksena todettakoon, että on ideaalitilanne, että lainvalmistelu perustuu nimenomaan tutkittuun tietoon. Juuri promillerajakysymykset ovat nimittäin sellaisia, että intuitio ja symboliikka ohjaavat herkästi ihmisten mielipiteitä. Toki tutkitun tiedon perusteella tehdään lopulta päätelmiä, jotka ovat vahvasti arvosidonnaisia. Rikoslaki ei kuitenkaan ole informaatio-ohjauksen väline, vaan keino suojata tärkeitä oikeushyviä toisten taholta uhkaavia oikeudenloukkauksia vastaan tilanteessa, jossa mikään muu vähemmän haitallinen menetelmä ei tuota tehtävää kykene täyttämään.

Pidän perusteltuna työryhmän ehdotusta laskea vesiliikennejuopumuksen promillerajaa ammattimaisessa vesiliikenteessä nykyisestä yhdestä promillesta puoleen promilleen. Ammattiliikenteessä ohjaajille voidaan asettaa tiukemmat promillerajat kuin virkistyskäytössä olevien alusten ja veneiden ohjaajille, koska ammattiliikenteessä käytetään yleensä isompia aluksia tai veneitä tai kuljetetaan ulkopuolisia henkilöitä. Ammattimaiselle veneliikenteen harjoittajalla on myös korostunut velvollisuus huolehtia ja vastata toisten turvallisuudesta.

Kiinnitän erityisesti huomiota työryhmän havaintoon, että viimeisen 30 vuoden aikana on tapahtunut erittäin merkittävä vesiliikenneturvallisuuden parantuminen: Suhteutettuna venekantaan kuolleiden määrä on laskenut 90 %. Kuolintapauksia tulee ilman muuta jatkossakin ehkäistä ja näyttää siltä, että tehokkaimmat keinot siihen ovat koulutus, valistus ja pelastusliivien käytön lisääminen.

Kriminalisointien, kuten myös rangaistusten ankaroittamisen, tulee olla suhteellisuusperiaatteen mukaisia ja erittäin tärkeiden ja painavien yhteiskunnallisten syiden vuoksi välttämättömiä. Edelleen rikosoikeuden käytön tulee olla keinona viimesijainen. Symbolista rikoslainsäädäntöä tulee välttää. Kriminaalipolitiikka on kuitenkin muutakin kuin rikosoikeuspolitiikkaa. Rikoslainsäädännön rooli vesiliikenneturvallisuuden edistämisessä ei ole ensisijainen, mutta ei kuitenkaan merkityksetön. Vakavimpiin ja toisille vaaraa aiheuttaviin tekomuotoihin tulee puuttua rikosoikeuden keinoin. Silloin kun rikoslain kiristämiseen ei ole riittävänpainavia syitä, siitä tulee pidättäytyä. Työryhmä on työssään asettunut muiden kuin ammattimaisen vesiliikenteen suhteen tälle linjalle, ymmärrettävistä syistä. Työryhmän työssä on kuitenkin avoimesti arvioitu toiseenkin suuntaan vaikuttavia ratkaisuja.

Lausuntokierroksen jälkeen näemme, mihin suuntaan valmistelua on syytä jatkaa. Itse olen vielä hieman miettiväisellä kannalla sen suhteen, onnistutaanko tiedotuksella, koulutuksella ja poliisin valvontakäytännön muutoksella ilman lain muutosta välittämään kaikille vesillä liikkujille se, että jo nyt ruorijuoppoudesta voi saada tuomion alle yhden promillen humalatilassa, jos teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle.

Työryhmä on tehnyt toimeksiantonsa täyttämiseksi hyvää työtä. Työryhmän ehdotukset lähetetään lähiaikoina lausuntokierrokselle. Lausunnoista saadun palautteen pohjalta päätetään jatkovalmistelusta.

Kiitän työryhmää sen suorittamasta työstä.