Kansanedustajien lahjusrikossäännöksiin esitetään tiukennuksia
Kansanedustajia koskevia lahjusrikossäännöksiä aiotaan tiukentaa ja täsmentää sekä lisätä lakiin törkeitä tekomuotoja koskevat tunnusmerkistöt vakavimpia lahjusrikoksia varten. Lahjusrikosten suhdetta vaalirahoitukseen selkeytettäisiin. Myös elinkeinoelämän vakavat lahjusrikokset tulisivat rangaistaviksi törkeinä tekoina ja niiden enimmäisrangaistukset nostettaisiin samalle tasolle julkisen sektorin lahjusrikosten kanssa.
Hallitus päätti esityksen sisällöstä ja tasavallan presidentin on tarkoitus antaa esitys eduskunnalle 11. kesäkuuta 2010.
Esityksellä vastataan Euroopan neuvoston korruptionvastaisen toimielimen GRECO:n antamiin suosituksiin ja vahvistetaan Suomen uskottavuutta korruptionvastaisessa yhteistyössä. Uudistus yhdenmukaistaisi lahjusrikosten arviointia ja niistä tuomittavia rangaistuksia.
Säännökset vastaamaan kansainvälisiä vaatimuksia
Kansanedustajan lahjusrikosten sääntelyä ankaroitettaisiin vastaamaan Euroopan neuvoston lahjusrikoksia koskevan rikosoikeudellisen yleissopimuksen vaatimuksia.
Rangaistavan käyttäytymisen ala laajenisi nykyisestä ja säännökset lähestyisivät pitkälti virkamiehiä koskevia säännöksiä. Lahjuksen ottamisesta voitaisiin vastedes rangaista, vaikkei siihen liittyisi lupausta toimia jonkin eduskunnassa käsiteltävänä olevan tai käsiteltäväksi tulevan asian päättämiseksi tietyllä tavalla. Kansanedustajan tehtävän erityslaatuisuus otettaisiin kuitenkin jatkossakin huomioon, sillä rangaistavuuden edellytyksenä olisi, että teko on omiaan selvästi horjuttamaan luottamusta edustajantoimen hoitamisen riippumattomuuteen.
Vaalirahoituslain mukaista vaalirahoitusta ei pidettäisi lahjuksen antamisena kansanedustajalle eikä lahjuksen ottamisena kansanedustajana. Lain rikkominen, kuten vaalituen salaaminen tai lahjuksen naamioiminen vaalitueksi, voisi kuitenkin tulla arvioitavaksi lahjusrikoksena.
Uusia säännöksiä olisivat törkeä lahjuksen antaminen kansanedustajalle ja törkeä lahjuksen ottaminen kansanedustajana. Kansanedustajan lahjusrikosten ankaroittamisperusteet olisivat samat kuin virkamiesten lahjusrikoksissa. Lahjuksen antaminen kansanedustajalle ja lahjuksen ottaminen kansanedustajana voitaisiin katsoa törkeäksi, jos rikoksentekijä tavoittelee huomattavaa hyötyä tai tuntuvaa vahinkoa tai jos lahjan tai edun arvo on huomattava. Lahjuksen ottamista kansanedustajana on arvioitava ankarammin myös silloin, jos rikoksentekijä asettaa lahjan tai edun toimintansa ehdoksi. Lisäksi teon on kokonaisuutena arvioiden oltava törkeä.
Uudistus ei korottaisi vakavimmista kansanedustajan lahjusrikoksista säädettyjä enimmäisrangaistuksia, mutta ohjaisi nykyistä paremmin rangaistuksen määräämistä.
Yksityisen sektorin lahjusrikokset samaan asemaan julkisen sektorin kanssa
Myös yksityisen sektorin lahjusrikosten rangaistussäännöksiä kovennettaisiin. Esitetyt uudet säännökset, törkeä lahjuksen antaminen ja ottaminen elinkeinotoiminnassa, nostaisivat näiden rikosten enimmäisrangaistukset kahdesta vuodesta neljään vuoteen. Törkeiden rikosten ankaroittamisperusteet vastaisivat näin ollen julkisen sektorin lahjusrikosten ankaroittamisperusteita.
Lahjuksen antaminen elinkeinotoiminnassa tulisi rangaistavaksi silloinkin, kun se on tehty valtiossa, jonka lain mukaan se ei ole rikos. Tätä koskeva Euroopan neuvoston lahjuksenvastaiseen yleissopimukseen tehty varauma peruutettaisiin. Eduskunnan hyväksyttäväksi esitetään kyseisen yleissopimuksen lisäpöytäkirja, jonka täytäntöönpanemiseksi ehdotetaan elinkeinotoiminnan lahjusrikossäännöksiä sovellettavaksi mm. elinkeinonharjoittajien välisiä riitoja ratkaiseviin välimiehiin.
Lisätietoja:
lainsäädäntöjohtaja Asko Välimaa, puh. 09 1606 7700
lainsääädntöneuvos Matti Marttunen, puh. 09 1606 7653
sähköposti: [email protected]