Seksikaupan uhrit jäävät vaille riittävää suojaa
Oikeusministeriön tilaama selvitys seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttösäännöksen soveltamiskäytännöstä on valmistunut.
Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskeva rikoslain säännös on ollut voimassa vuodesta 2006. Säännöksessä säädetään rangaistavaksi seksin ostaminen ihmiskaupan uhrilta tai parituksen kohteelta.
Tutkimushankkeessa säännöksen soveltamiskäytäntöä arvioitiin poliisilta, Syyttäjälaitokselta ja tuomioistuimista vuosilta 2010–2020 kerätyn aineiston ja haastattelujen pohjalta. Keskeisenä havaintona on, että säännöstä on sovellettu huomattavan vähän suhteessa paritusta ja ihmiskauppaa koskevien tapausten määrään.
Vaikka seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskevaa säännöstä pidetään perusteltuna, se koetaan rangaistusarvoltaan vähäiseksi. Tämän vuoksi sitä koskevat asiat eivät etene rikosprosessissa, vaan usein rikostutkinnassa keskitytään samaan asiakokonaisuuteen liittyviin vakavampiin tekoihin. Lisäksi useat säännöstä koskevat jutut ovat kaatuneet näytön puutteeseen, kun ainoana näyttönä on ollut vastaajan oma kertomus tapahtuneesta.
- Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskeva säännös on tarpeellinen osa seksuaalirikosten sekä ihmiskauppaan liittyvien säännösten kokonaisuutta. Säännöksen luonnetta hyväksikäyttörikoksena ei kuitenkaan riittävästi tunnisteta, ja siksi sen tavoite suojan antamisesta uhreille ei toteudu, toteaa tutkimushankkeen johtaja professori Sakari Melander Helsingin yliopistosta.
Selvityksen ovat laatineet professori Sakari Melander ja väitöskirjatutkija Venus Mahmood Helsingin yliopistosta.
Lisätiedot:
professori Sakari Melander, p. 0294 121 781, [email protected]
Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö: Säännöksen soveltamiskäytäntö