Kielikertomus esittelee kielellisten oikeuksien toteutumisen tilannetta
Valtioneuvosto päätti tänään yleisistunnossaan antaa eduskunnalle hallituksen kertomuksen kielilainsäädännön soveltamisesta 2025. Kertomus antaa tärkeää seurantatietoa kansalliskielten ja muiden kotoperäisten kielten tilanteesta ja kielellisten oikeuksien toteutumisesta.
Vuoden 2025 kielikertomuksen keskeisiä teemoja ovat Suomen kansalliskielten tilanteen lisäksi digitalisaatio, kielellisten oikeuksien toteutuminen oikeuslaitoksessa, kaksikielisten hyvinvointialueiden toiminta sekä viittomakielisten oikeudet. Kertomuksen tärkeimpiä tausta-aineistoja ovat tilastotiedot, oikeusministeriön tilaamat kielellisten oikeuksien seurantabarometrit, ylimpien laillisuusvalvojien kertomukset, kieliryhmien omat arviot sekä eri ministeriöiden seuranta oman hallinnonalan kehityksestä.
Tällä hallituskaudella kielellisiä oikeuksia edistetään jatkamalla edellisellä hallituskaudella valtioneuvoston periaatepäätöksinä hyväksyttyjen kansalliskielistrategian ja kielipoliittisen ohjelman toimenpiteiden toteuttamista.
Poimintoja kielikertomuksen havainnoista
Digitalisaatio lisääntyy kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla, myös viranomaispalveluissa. Teknologian ja tekoälyn kehitys voi tukea kielellisten oikeuksien turvaamista, mutta myös heikentää niiden käytännön toteutumista. Uusien palveluiden ja järjestelmien kehittämisessä ei esimerkiksi usein huomioida muita kieliä kuin suomi.
Kaksikielisen henkilöstön riittävyys ja rekrytointi aiheuttavat haasteita tuomioistuinten ruotsinkielisille palveluille. Ruotsiksi käsiteltyjen rikosasioiden osuus on ollut laskussa jo pidempään, ja ruotsinkieliset vaikuttavat luopuvan oikeudestaan käyttää tuomioistuimessa omaa kieltään. Tuomioistuinten ruotsinkielistä palvelua on kuitenkin pyritty kehittämään.
Ruotsinkielisiä viranomaispalveluita laajemminkin koskevat haasteet näkyvät myös sosiaali- ja terveydenhuollon puolella. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen kielellisiä vaikutuksia ei vielä pystytä arvioimaan kokonaisuutena, mutta etenkin ruotsinkielisten vammaispalveluiden toteutumisessa on haasteita.
Suomi on yhä vahvasti maan yleisimmin käytetty kieli yhteiskunnan eri osa-alueilla, mutta englannin kielen lisääntynyt käyttö on vaikuttanut kansalliskielten asemaan yhteiskunnassa. Yleisellä tasolla englannin kielen yleistyminen vaikuttaa kielteisemmin ruotsinkielisiin kuin suomenkielisiin palveluihin. Suomen kielen kohdalla vaikutukset näkyvät etenkin korkeakouluissa. Havaittuihin puutteisiin äidinkielen taidossa on pyritty puuttumaan lisäämällä äidinkielen ja kirjallisuuden tuntiresurssia peruskoulussa. Myös toisen kotimaisen kielen opetusta on lisätty yläkoulussa.
Saamen kielen opetukseen on panostettu ja saamenkieliseen opetukseen osallistuvien määrä on ollut kasvussa. Saamelaisten kielellisten oikeuksien toteutumisessa viranomaispalveluissa on yhä kehitettävää, myös viranomaisten tietoisuuden ja asenteiden osalta.
Viittomakielisten lasten ja nuorten varhaiskasvatus ja opetus järjestetään usein tulkkauksen tai viittomakielisen avustajan avulla. Vaikeuksia omakielisen opetuksen järjestämiselle aiheuttaa sekä viittomakielisten oppilaiden että opettajien pieni määrä. Viittomakieli nähdään yhä usein kommunikaation tukimuotona kielen sijaan. Vaikka tulkkauksessa ja tiedonsaannissa on edelleen haasteita, viittomakielet huomioidaan aiempaa paremmin viranomaistoiminnassa.
Romanikielen ja karjalan kielen elvytyksessä on otettu edistysaskeleita ja molempia kieliä koskien on julkaistu elvytysohjelmat.
Kielilain mukainen kerran vaalikaudessa koottava kielikertomus sisältää tietoa kielellisiä oikeuksia tukevista rakenteista, hallinnollisten muutosten vaikutuksesta kieliryhmiin sekä siitä, miten kielelliset oikeudet ovat toteutuneet edellisen kertomuksen antamisen jälkeen. Kansalliskielten suomen ja ruotsin lisäksi kertomuksessa käsitellään etenkin saamen kieliä, viittomakieliä, romanikieltä ja karjalan kieltä.
Lisätietoja:
neuvotteleva virkamies Jasmiina Jokinen, p. 0295 150 056, [email protected]